Nena alkaa lyhentää päiväuniaan jälleen kerran ja nyt päiväunilta ilmestyykin noin tunnin nukkumisen jälkeen erittäin pirteä taapero. Aiemmin äitikin uskalsi asettautua nukkumaan torkut päiväunien ajaksi, mutta nyt tuntuu vakavasti siltä, että jos haluaa saada tehtyä myös sellaiset kotihommat tai työt tietokoneella, jotka pitää tehdä ilman puuhakasta apulaista, ei nukkumaan kannata uskaltautua. Tämä loppuraskauskin aiheuttaa tiettyä unisuutta, eikä katkonaiset yöunet lonkkasärkyjen takia ainakaan paranna tilannetta.
Eilen kävimme illan suussa hakemassa autoni huoltamolta miehen avustuksella, minä ja nena palasimme sieltä lähes suoraan kotiin rauhoittumaan iltatoimiin ja mies poistui "yhdelle" kaverimme baarin avajaisiin. Tarkoituksena oli, että mies ehtisi lukemaan iltasatua nenalle vielä ennen nenan nukkumaan menoa, toisin kuitenkin kävi ja noin kymmeneltä mies soitti tehtaalta ja kertoi joutuneensa palaamaan töihin erästä "ex tempore urgente"-asiaa hoitamaan - hänet oli hälytetty paikalle baarin avajaisista. Nena oli jo siinä vaiheessa nukkunut makoisasti reilun tunnin. Eräs väsynyt äiti jyrsi hieman iltapalaksi valmistamaansa ruokaa ja jäi odottelemaan miestä kotiin - saikin odotella kaikessa rauhassa klo 00:30 saakka.
En osaa mennä nukkumaan ennen kuin pieni perhe on turvallisesti kotona. Nuokuin sohvalla ja katsoin huonoa elokuvaa, jonka lopulta vaihdoin Kiti Kokkosen "Terveisin Karo"-kirjaan, jonka sain vähän aikaa sitten lainaan eräältä ystävältäni. Ehdin lukea kirjan puoleen väliin ennen kuin siirryin ikkunan viereen tuijottamaan hiljaista ja hämärää katua. Huoli alkoi vallata mielen, aiemmin katsotun huonon elokuvan öinen auto-onnettomuus palasi mieleen estelyistä huolimatta ja vastoin tapojani koitin soittaa mieheni kännykkään saadakseni varmistuksen, että kaikki on hyvin - minulle vastasi vain vastaaja. Huoli kasvoi, en osannut enää irroittaa silmiäni kadusta ja onneksi aika pian mies ajoikin pihaan.
Aamulla kuuden tunnin yöuni tuntui aivan liian vähäiseltä - suorastaan huonolta vitsiltä - mutta kummasti silti jaksoimme nenan kanssa puuhailla ja leikkiä päiväuniaikaan saakka. Päiväunille taisi tänään nukahtaa äiti ennen nenaa. Ja päiväunilta epäilemättä heräsi pirteämpänä pikkuinen taapero. Tänä iltana ohjelmassa on nenan kylpy, iltatoimet ja aikainen nukkumaan meneminen - myös äidillä, vaikka perjantai-illat perinteisesti ovatkin parisuhteelle pyhitettyjä, nyt taitaa olla pakko laittaa nukkuminen etusijalle.
ps. Tällä hetkellä kuulen oman sängyn kutsun kiusallisen selkeästi, nenaa moinen ei vielä neljään tuntiin voisi vähempää kiinnostaa.
ps.2. Kuvasta näkyy "se" päiväpeitto, josta kerroin tässä postauksessa.
Eilen kävimme illan suussa hakemassa autoni huoltamolta miehen avustuksella, minä ja nena palasimme sieltä lähes suoraan kotiin rauhoittumaan iltatoimiin ja mies poistui "yhdelle" kaverimme baarin avajaisiin. Tarkoituksena oli, että mies ehtisi lukemaan iltasatua nenalle vielä ennen nenan nukkumaan menoa, toisin kuitenkin kävi ja noin kymmeneltä mies soitti tehtaalta ja kertoi joutuneensa palaamaan töihin erästä "ex tempore urgente"-asiaa hoitamaan - hänet oli hälytetty paikalle baarin avajaisista. Nena oli jo siinä vaiheessa nukkunut makoisasti reilun tunnin. Eräs väsynyt äiti jyrsi hieman iltapalaksi valmistamaansa ruokaa ja jäi odottelemaan miestä kotiin - saikin odotella kaikessa rauhassa klo 00:30 saakka.
En osaa mennä nukkumaan ennen kuin pieni perhe on turvallisesti kotona. Nuokuin sohvalla ja katsoin huonoa elokuvaa, jonka lopulta vaihdoin Kiti Kokkosen "Terveisin Karo"-kirjaan, jonka sain vähän aikaa sitten lainaan eräältä ystävältäni. Ehdin lukea kirjan puoleen väliin ennen kuin siirryin ikkunan viereen tuijottamaan hiljaista ja hämärää katua. Huoli alkoi vallata mielen, aiemmin katsotun huonon elokuvan öinen auto-onnettomuus palasi mieleen estelyistä huolimatta ja vastoin tapojani koitin soittaa mieheni kännykkään saadakseni varmistuksen, että kaikki on hyvin - minulle vastasi vain vastaaja. Huoli kasvoi, en osannut enää irroittaa silmiäni kadusta ja onneksi aika pian mies ajoikin pihaan.
Aamulla kuuden tunnin yöuni tuntui aivan liian vähäiseltä - suorastaan huonolta vitsiltä - mutta kummasti silti jaksoimme nenan kanssa puuhailla ja leikkiä päiväuniaikaan saakka. Päiväunille taisi tänään nukahtaa äiti ennen nenaa. Ja päiväunilta epäilemättä heräsi pirteämpänä pikkuinen taapero. Tänä iltana ohjelmassa on nenan kylpy, iltatoimet ja aikainen nukkumaan meneminen - myös äidillä, vaikka perjantai-illat perinteisesti ovatkin parisuhteelle pyhitettyjä, nyt taitaa olla pakko laittaa nukkuminen etusijalle.
ps. Tällä hetkellä kuulen oman sängyn kutsun kiusallisen selkeästi, nenaa moinen ei vielä neljään tuntiin voisi vähempää kiinnostaa.ps.2. Kuvasta näkyy "se" päiväpeitto, josta kerroin tässä postauksessa.
4 kommenttia:
Voi, tsemppiä sinne väsymykseen. Minäkään en saa nukutuksi, ellen tiedä miehen ainakin laskeutuneen turvallisesti maankamaralle, jos siis ei tule yöksi kotiin. Ei vaan pysty nukkumaan. Meillä on viime aikoina ollut hiukan helpompaa, kun typy heräilee vähemmän, viime yönä nukkui käytönnös 10 tuntee putkeen omassa sängyssään, kun ehkä kerran tai kaksi jotain ähisi mutta sitten sanoin vain että ninna nanna, nyt nukutaan, niin sieltä ei enää kuulunut mitään :) Aiemmin nukuin 12 tuntia yössä, nyt oon tän 18 kuukauden valvomisen jälkeen niin tottunut vähiin yöuniin, että heräilen pirteänä klo 5-6 ihan ittekseni 6-7 tunnin yöunien jälkeen. Olen huomannut, että 6 tunnin katkeamaton nukkumkinen on parempi kuin 10 tuntia tunnin välein heräten :)))
Meillä yleensä yöt menee ihan hyvin - nenan puolesta - mutta nyt alkaa olla vaikeuksia hyvän asennon löytämisessä, kun vain kyljellään saa nukkua ja lonkat kipeytyy. Nena onneksi nukkuu n. 21-07:30 omassa sängyssään heräten ehkä kerran, pari, yössä, mutta menee ohi, jos ottaa hetkeksi kädestä kiinni.
Mulle kaikkein paras yöuni on sellanen 8 tunnin yö, mutta pärjään kyllä 7 tunnin unilla... Vähemmät unet tekee musta heti huonotuulisen ja uneliaan. Katkeamattomat tietenkin on paremmat ;) mutta kyllä katkonaisillakin menettelee kunhan on yli 6 tuntia :).
Väsyneenä oleminen on kyllä inhottavaa :(
Mäkään en osaa nukkua jos hani ei ole kotona, tosin sellaista tapahtuu erittäin harvoin - onneksi :)
Mä olen illan torkku ja aamun virkku; usein painun yöpuulle jo ennen klo 22, välillä pitää sinnitellä että jaksaa edes yli 21:een ;D
Nyt kun ei ole töissä, niin herään seitsemän jälkeen yleensä - mutta öisin heräilen useaan otteeseen, nukun koiran unta joka ei tosiaan ole kovin levollista. Sellaista tulee kausissa ja nyt on joku valvontakausi taas ... mutta eiköhän se tästä tasaannu kun toivottavasti palataan jossain vaiheessa työssäkäyvien arkeen :)
Maamaa: mä taidan olla nykyisin illan ja aamun torkku :D, meillä mies on ehdottomasti illan virkku, aamun torkku ja sen takia mäkin valvon usein pitempään, kun sen verran vähän ehditään viikolla näkemään ja rauhassa juttelemaan.
Lähetä kommentti