Jälleen täällä

Joulun aika osoittautui meidän perheellemme todella kiireiseksi ajaksi. Meidät kutsuttiin moneen paikkaan kylään aatoksi ja lopulta menimmekin erään ystäväperheemme luokse. Aluksi kieltäydyimme kutsusta vedoten Aatu Armaan ikään ja siihen, ettemme halunneet matkata autossa kauas... ja tämä ystäväperhe siirsi koko sukunsa aatonviettopaikan omaan kotiinsa parin korttelin päähän meistä - emme siis kehdanneet kieltäytyä, vaikka oma kinkku olikin juuri valmistunut, rosolli, perunasalaatti, bataattilaatikko ja pähkinäriisi olivat aivan loppusuoralla. Juuri ennen kylään lähtemistä, käväisimme viemässä naapuriin joulukakun - ja minä astuin muurahaisten valtatielle... Noin 10 muurahaista puri minua vasempaan jalkaan saaden aikaiseksi räjähtävän allergiareaktion. Olin täynnä nokkosrokkoa, korvani turposivat kolminkertaisiksi ja huuleni niin kovasti, etten oikein voinut puhua. Onneksi nappasin antihistamiinin nopeasti ja se vaikuttikin sitten kohtuullisen pian. Olin kuin Frankesteinin morsian!

Nena sai joululahjaksi polkupyörän, dubloja, ensimmäisen barbiensa ja hienon muovailuvahasetin. Mummin ja papan lahjaa emme ole vielä saaneet aikaiseksi ostaa tytölle, mutta todennäköisesti hän saa ison vauvanuken.

Aatu Armas sai pehmonallen ja ankkamobilen - hänkään ei ole vielä saanut mummin ja papan lahjaa, mutta todennäköisesti hän saa helistimiä tms.

Joulupäivän vietimme toisen ystäväperheen luona. Nena oli todella innoissaan, koska kummassakin paikassa löytyi hieman häntä vanhempi tyttö leikkikaveriksi ja Aatu Armas kiersi "kiertopalkintona" sylistä syliin ja me miehen kanssa saimme syödä yhtä aikaa kaikessa rauhassa.

Uuden Vuoden viettoon menimme Nenan kummitädin perheen luokse ja Nena yllättäen jaksoi juhlia "kummiserkkujen" kanssa aivan aamukahteen saakka! Otin sillä kertaa lapsille pyjamat mukaan ja vaihdoinkin ne tarpeeksi ajoissa heille ylle. Kummatkin sai kantaa suoraan omaan sänkyynsä nukkumaan.

Tammikuun ensimmäisenä arkipäivänä meillä aloitti uusi kotiapulainen, joka on töissä joka arkipäivä. Tämä alkukuu onkin mennyt kotiapulaista opastaessa ja lasten kanssa leikkiessä. Ainakin kahden viikon kokemuksen jälkeen kotiapulainen on ollut hyvä valinta!

Elämä on ihan kivaa + lounaskutsustressiä

Selvisimme eilisestä melkein ilman lisäkommelluksia: löysimme varavastikkeen ilman ongelmia, mies sai sen vaihdettua helposti ja nena pääsi odottamaansa suihkuun. Tunnin suihkuteltuaan tyttö oli jo aivan yliväsynyt - jämähdimme miehen kanssa keskustelemaan henkeviä suihkun lattialle ja aika riensi... Suuren parkumisen säestyksellä neiti napattiin suihkusta, puettiin yövaatteisiin ja lähti nukkumaan. Pinnasängyssä hän jo rauhoittui ja joi iltamaitonsa - sekä oksensi iltamaitonsa kaaressa sänkyynsä. Neidin kurkku ilmiselvästi ärtyi kiukkuhuudosta ja maidon juontitahti oli liian nopea. Tämä äiti siis pääsi vielä lakanapyykille iltapuhteenaan. Onneksi minä rakastan pyykin pesemistä, kuivumaan ripustamista ja laskostamista. Typy auttoi hiljaisena äitiä vaihtamaan lakanat ja sänkyyn palatessaan antoi äidilleen ison pusun ja tiukan halin "(dis)cuuupame mami" (eli anteeksi äiti). Tyttö sai tiukan halin takaisin ja vakuutuksen, että kaikki on hyvin - nuku rakas rauhassa. En ollut sanallakaan torunut neitiä, en ollut edes vihainen tapahtuneesta - olihan se puhdas onnettomuus. Yö meni suhteellisen rauhallisesti unen suhteen...

Huomenna luoksemme on tulossa lounaalle eräs tuttavapariskunta nenan ikäisen tyttärensä kanssa. Olemme jo pitkään suunnitelleen heidän kutsumistaan ja vihdoin saimme aikataulut sopimaan yhteen. Luonamme on myös vierailemassa mieheni vanhempi sisar. Päätin valmistaa uunilohta ja buffalon mozzarellalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla täytettyjä pastanyyttejä. Salaatiksi jäävuorisalaattia, kirsikkatomaatteja, palmitoa, oliiveja ja vinagrete-salaatinkastiketta, jälkiruuaksi omenahyvettä vaniljajäätelöllä. Kälylle lupasin, että hän saa keksiä mitä liharuokaa valmistetaan... Ja hän päätti tehdä täytettyä lihamureketta... seuraavana päivänä hän totesi "tarvitaan kyllä sitten riisiäkin". Lupasin tehdä riisiä... Sitä seuraavana päivänä hän totesi, että "kyllä perunasalaatti olisi hyvä lisuke toiseksi salaatiksi". Lupasin tehdä perunasalaattia... Tänään hän ilmoitti, että "kyllä olisi hyvä tehdä joku alkuruokakin". Siinä vaiheessa minulla alkoi varoittavasti naksua korvien välissä. Kyseessä on siis lounas ystäväperheen kesken, ei illalliskutsut, joiden tarkoituksena on saada aikaiseksi "suuri vaikutus" tai kerätä kaikki pisteet kotiin. Minun tarkoituksenani ei ole nostella rimaa niin korkealle, ettei ystäväpariskunta uskalla kutsua meitä vastavierailulle. Tarkoituksena oli tehdä rento ja kiva lauantailounas, antaa tyttöjen leikkiä yhdessä ja rupatella kaikessa rauhassa niitä näitä.

En kuitenkaan jaksanut väittää vastaan, lupasin tiedustella armaalta aviomieheltäni mitä mieltä hän on alkuruuasta (lupaan olla sanomatta, että en sitä halua, mutta ilmeitäni en aio kontroloida). Tarkoituksenani myös oli ehtiä tekemään kaikki valmiiksi kaikessa rauhassa, siivota keittiö ja käydä suihkussa ennen vieraiden tuloa, mutta...

Ja silti elämä on ihan kivaa!



--------- edit ----------------
Tällä kertaa fiksu mies osasi ihan itsenäisesti sanoa heti, ettei alkuruokia kyllä lounaalle tarvita :)