Kiirettä piisaa ja syötteetkin katoavat...

Meillä on ollut harvinaisen kiireistä viime viikon aikana - meni välillä päiviä, etten ehtinyt edes sähköpostiani avata. Ecuadorin tätini olivat meillä viikon kylässä ja heidän kanssaan kiersin lähimmät ostarit ja nähtävyydet läpi. Tädit palasivat sunnuntaina takaisin kotiinsa ja meilläkin koitti jälleen arki.

Mies ehti tätien vierailun aikana käydä piipahtamassa Meksikossa työmatkalla. Tällä kertaa Nenalle isän matka oli helppo juttu - kotona riitti hommia tätien kanssa ja edellisestä työmatkasta oli sen verran vähän aikaa, että tyttö muisti ja luotti, että isä tulee kuitenkin takaisin.

Nena on myös kasvanut isoksi tytöksi ja päivävaipat ovat täysin historiaa - edes pitemmälle automatkalle ei tarvita vaippaa. Neiti haluaisi kovasti käydä vessassa itsenäisesti, mutta ei meinaa kiireeltään ehtiä saamaan housuja alas... Eräänä iltapäivänä näinkin, että Nena juoksi lujaa vessaan, seuraavaksi vessasta kuului kiukkuinen: "No ei sitte, ei sitte!, mutta tuli pissa housuun pottaan...." ja näinhän siinä oli käynyt: tuli liian kiire ja neiti istui housuineen kaikkineen potalle. Minulla oli vaikeuksia pitää pokka ja kehua vakavana kun toinen oli niin nyrpeänä.


ps. Osaako joku neuvoa, miten ne syötteet saisi takaisin päälle?

Perheen kesken

Käly palasi eilen kotiinsa ja me palasimme taas arkeen. Enää ei tarvitse joka viikonlopulle koittaa keksiä jotain mielenkiintoista tekemistä, ei tarvitse pohtia liikaa joka päivän aterioita ja kotona voi jälleen hiippailla alusvaatteisillaan ympäriinsä hitaasti käynnistyvien aamujen kunniaksi.

Eilen miehen sisko palasi kotiinsa ja sain taas valtakuntani itselleni ja nenalle takaisin. Eilen nautimme rauhallisesta sunnuntai-iltapäivästä torkkumalla miehen kanssa kainalokkain nenan päiväunien aikana, hiippailimme ympäri taloa puolipukeisina ja söimme ruuaksi jääkaapista lauantain lounaan jämiä. Illalla istuimme nenan kanssa sohvalla ja leikimme. Tyttö katsoi isäänsä ja minua, huokaisi syvään ja totesi "papi, mami ja Mimi tässä - hyvä juttu". Typykkäkin taisi olla kaivannut ihan vaan perheen kesken oleskelua. (Nena nimittää nykyisin itseään toisinaan Mimiksi, koska eräs leikkikaveri puistossa ymmärsi Nenan nimen olevan Mimi).

Tänään aloitimme päivän reippailulla. Pari kuukautta sitten palkkasimme erään ystäväni meille Personal traineriksi. Hän tulee kaksi kertaa viikossa ja reippailee ensin minun kanssani ja sitten "rääkkää" miestä tunnin verran. Nyt kuitenkin siirsin oman tuntini aamupäivälle ja on huomattavasti rennompaa ja nenan mielestä kivempaa reippailla aamuisin kuin illalla (myös oma jaksaminen on aamulla paljon parempaa eikä harjoitussupistusten takia tarvitse hiljennellä kävelyvauhtia). Synnytyksen jälkeen (heti kun lääkäri näyttää vihreää valoa) on tarkoitus aloittaa minunkin kohdallani lihastreenaus... Tässä ennen synnytystä, ilmojen ja uima-altaan lämmettyä, on tarkoitus vaihtaa kävelylenkit vesijumppaan, koska vesi kannattelee paremmin mahaa. Synnytyksen jälkeen olisi tarkoituksena etsiä ne kadonneet lihakset ja saada aikaiseksi hyvä yleiskunto, varsinaista laihduttamista ei voi ajatella ennen kuin imetys on loppunut.

Tulee kyllä energinen olo, kun on reippaasti kävellyt tunnin kivassa seurassa! Jaksaa kummasti pestä neljä koneellista pyykkiä odottamaan viikkosiivoajaa, joka silittää ne...

Elämä on ihan kivaa + lounaskutsustressiä

Selvisimme eilisestä melkein ilman lisäkommelluksia: löysimme varavastikkeen ilman ongelmia, mies sai sen vaihdettua helposti ja nena pääsi odottamaansa suihkuun. Tunnin suihkuteltuaan tyttö oli jo aivan yliväsynyt - jämähdimme miehen kanssa keskustelemaan henkeviä suihkun lattialle ja aika riensi... Suuren parkumisen säestyksellä neiti napattiin suihkusta, puettiin yövaatteisiin ja lähti nukkumaan. Pinnasängyssä hän jo rauhoittui ja joi iltamaitonsa - sekä oksensi iltamaitonsa kaaressa sänkyynsä. Neidin kurkku ilmiselvästi ärtyi kiukkuhuudosta ja maidon juontitahti oli liian nopea. Tämä äiti siis pääsi vielä lakanapyykille iltapuhteenaan. Onneksi minä rakastan pyykin pesemistä, kuivumaan ripustamista ja laskostamista. Typy auttoi hiljaisena äitiä vaihtamaan lakanat ja sänkyyn palatessaan antoi äidilleen ison pusun ja tiukan halin "(dis)cuuupame mami" (eli anteeksi äiti). Tyttö sai tiukan halin takaisin ja vakuutuksen, että kaikki on hyvin - nuku rakas rauhassa. En ollut sanallakaan torunut neitiä, en ollut edes vihainen tapahtuneesta - olihan se puhdas onnettomuus. Yö meni suhteellisen rauhallisesti unen suhteen...

Huomenna luoksemme on tulossa lounaalle eräs tuttavapariskunta nenan ikäisen tyttärensä kanssa. Olemme jo pitkään suunnitelleen heidän kutsumistaan ja vihdoin saimme aikataulut sopimaan yhteen. Luonamme on myös vierailemassa mieheni vanhempi sisar. Päätin valmistaa uunilohta ja buffalon mozzarellalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla täytettyjä pastanyyttejä. Salaatiksi jäävuorisalaattia, kirsikkatomaatteja, palmitoa, oliiveja ja vinagrete-salaatinkastiketta, jälkiruuaksi omenahyvettä vaniljajäätelöllä. Kälylle lupasin, että hän saa keksiä mitä liharuokaa valmistetaan... Ja hän päätti tehdä täytettyä lihamureketta... seuraavana päivänä hän totesi "tarvitaan kyllä sitten riisiäkin". Lupasin tehdä riisiä... Sitä seuraavana päivänä hän totesi, että "kyllä perunasalaatti olisi hyvä lisuke toiseksi salaatiksi". Lupasin tehdä perunasalaattia... Tänään hän ilmoitti, että "kyllä olisi hyvä tehdä joku alkuruokakin". Siinä vaiheessa minulla alkoi varoittavasti naksua korvien välissä. Kyseessä on siis lounas ystäväperheen kesken, ei illalliskutsut, joiden tarkoituksena on saada aikaiseksi "suuri vaikutus" tai kerätä kaikki pisteet kotiin. Minun tarkoituksenani ei ole nostella rimaa niin korkealle, ettei ystäväpariskunta uskalla kutsua meitä vastavierailulle. Tarkoituksena oli tehdä rento ja kiva lauantailounas, antaa tyttöjen leikkiä yhdessä ja rupatella kaikessa rauhassa niitä näitä.

En kuitenkaan jaksanut väittää vastaan, lupasin tiedustella armaalta aviomieheltäni mitä mieltä hän on alkuruuasta (lupaan olla sanomatta, että en sitä halua, mutta ilmeitäni en aio kontroloida). Tarkoituksenani myös oli ehtiä tekemään kaikki valmiiksi kaikessa rauhassa, siivota keittiö ja käydä suihkussa ennen vieraiden tuloa, mutta...

Ja silti elämä on ihan kivaa!



--------- edit ----------------
Tällä kertaa fiksu mies osasi ihan itsenäisesti sanoa heti, ettei alkuruokia kyllä lounaalle tarvita :)