Käly palasi eilen kotiinsa ja me palasimme taas arkeen. Enää ei tarvitse joka viikonlopulle koittaa keksiä jotain mielenkiintoista tekemistä, ei tarvitse pohtia liikaa joka päivän aterioita ja kotona voi jälleen hiippailla alusvaatteisillaan ympäriinsä hitaasti käynnistyvien aamujen kunniaksi.
Eilen miehen sisko palasi kotiinsa ja sain taas valtakuntani itselleni ja nenalle takaisin. Eilen nautimme rauhallisesta sunnuntai-iltapäivästä torkkumalla miehen kanssa kainalokkain nenan päiväunien aikana, hiippailimme ympäri taloa puolipukeisina ja söimme ruuaksi jääkaapista lauantain lounaan jämiä. Illalla istuimme nenan kanssa sohvalla ja leikimme. Tyttö katsoi isäänsä ja minua, huokaisi syvään ja totesi "papi, mami ja Mimi tässä - hyvä juttu". Typykkäkin taisi olla kaivannut ihan vaan perheen kesken oleskelua. (Nena nimittää nykyisin itseään toisinaan Mimiksi, koska eräs leikkikaveri puistossa ymmärsi Nenan nimen olevan Mimi).
Tänään aloitimme päivän reippailulla. Pari kuukautta sitten palkkasimme erään ystäväni meille Personal traineriksi. Hän tulee kaksi kertaa viikossa ja reippailee ensin minun kanssani ja sitten "rääkkää" miestä tunnin verran. Nyt kuitenkin siirsin oman tuntini aamupäivälle ja on huomattavasti rennompaa ja nenan mielestä kivempaa reippailla aamuisin kuin illalla (myös oma jaksaminen on aamulla paljon parempaa eikä harjoitussupistusten takia tarvitse hiljennellä kävelyvauhtia). Synnytyksen jälkeen (heti kun lääkäri näyttää vihreää valoa) on tarkoitus aloittaa minunkin kohdallani lihastreenaus... Tässä ennen synnytystä, ilmojen ja uima-altaan lämmettyä, on tarkoitus vaihtaa kävelylenkit vesijumppaan, koska vesi kannattelee paremmin mahaa. Synnytyksen jälkeen olisi tarkoituksena etsiä ne kadonneet lihakset ja saada aikaiseksi hyvä yleiskunto, varsinaista laihduttamista ei voi ajatella ennen kuin imetys on loppunut.
Tulee kyllä energinen olo, kun on reippaasti kävellyt tunnin kivassa seurassa! Jaksaa kummasti pestä neljä koneellista pyykkiä odottamaan viikkosiivoajaa, joka silittää ne...
Eilen miehen sisko palasi kotiinsa ja sain taas valtakuntani itselleni ja nenalle takaisin. Eilen nautimme rauhallisesta sunnuntai-iltapäivästä torkkumalla miehen kanssa kainalokkain nenan päiväunien aikana, hiippailimme ympäri taloa puolipukeisina ja söimme ruuaksi jääkaapista lauantain lounaan jämiä. Illalla istuimme nenan kanssa sohvalla ja leikimme. Tyttö katsoi isäänsä ja minua, huokaisi syvään ja totesi "papi, mami ja Mimi tässä - hyvä juttu". Typykkäkin taisi olla kaivannut ihan vaan perheen kesken oleskelua. (Nena nimittää nykyisin itseään toisinaan Mimiksi, koska eräs leikkikaveri puistossa ymmärsi Nenan nimen olevan Mimi).
Tänään aloitimme päivän reippailulla. Pari kuukautta sitten palkkasimme erään ystäväni meille Personal traineriksi. Hän tulee kaksi kertaa viikossa ja reippailee ensin minun kanssani ja sitten "rääkkää" miestä tunnin verran. Nyt kuitenkin siirsin oman tuntini aamupäivälle ja on huomattavasti rennompaa ja nenan mielestä kivempaa reippailla aamuisin kuin illalla (myös oma jaksaminen on aamulla paljon parempaa eikä harjoitussupistusten takia tarvitse hiljennellä kävelyvauhtia). Synnytyksen jälkeen (heti kun lääkäri näyttää vihreää valoa) on tarkoitus aloittaa minunkin kohdallani lihastreenaus... Tässä ennen synnytystä, ilmojen ja uima-altaan lämmettyä, on tarkoitus vaihtaa kävelylenkit vesijumppaan, koska vesi kannattelee paremmin mahaa. Synnytyksen jälkeen olisi tarkoituksena etsiä ne kadonneet lihakset ja saada aikaiseksi hyvä yleiskunto, varsinaista laihduttamista ei voi ajatella ennen kuin imetys on loppunut.
Tulee kyllä energinen olo, kun on reippaasti kävellyt tunnin kivassa seurassa! Jaksaa kummasti pestä neljä koneellista pyykkiä odottamaan viikkosiivoajaa, joka silittää ne...
4 kommenttia:
Ihanaa varmasti olla taas ihan vain oman perheen kesken ja oman talon herra (rouva) :)
Ihanasti Nenakin asian ilmaisi :)
Totta on, että mitä enemmän liikkuu/urheilee, sitä enemmän jaksaa !
Mukavaa uutta viikkoa teille <3
Oman porukan kesken on aina rennompaa, tosin omia sukulaisia tulee aika nopeasti ikävä... Kai siinä on se, että minähän se "turistioppaana" ja "viihdekeskuksena" toimin arkipäivän pyörityksen lisäksi pitkän sukulaisvierailunkin aikana ja omille sukulaisille kehtaa sanoa suoraan miten haluaa (tai ei halua) asioiden tapahtuvan ja siksi se yhteiselokin on rennompaa... Mieshän pääsee joka päivä moneksi tunniksi töihin "karkuun" sukulaisia ;)
Mukavaa viikkoa Pariisiinkin :)
Personal trainer kuulostaa loistavalta! Ihanan energistä puuhaa, ja siitä saa vain lisää endorfiineja tulevaa synnytystäkin ajatellen :D Ja vesijumppa on varmasti aivan mielettömän ihanaa, rentouttavaa, mutta tosi tehokasta liikuntaa. :D Tosi mukavaa myös, että pääsitte vihdoin nautiskelemaan olosta perheen kesken.. Vaikka sukulaiset onkin tärkeitä, rakkaita ja niitä on tosi ihana nähdä, on ne kotiolotkin vaan mukavia :)) Mulla on jotenkin aina, kun pitkä sukulaisvierailu on päättynyt, tosi tyhjä olo, mutta samalla jollain tavalla vapautuneempi, kun saa olla ja mennä niin kuin haluaa, eikä tarvitse stressata juuri siitä ohjelmasta ja viihdyttämisestä, kun on ne pari muutakin pientä jalkaa joiden perässä vipeltää ;)) Olenkin todennut että meidän kohdalla sellaiset viikonloppuvisiitit on ihan parhaita, toimii :D Onneksi välimatkakin Suomen ja Italian välillä on aika lyhyt, sen kyllä taittaa nopeasti.
Hurjasti haleja!!
Karkki: Personal trainer on kieltämättä aika kiva luksus :) On ainakin pakko liikkua ja tietää, ettei pahemmin voi väärin asioita tehdä kun on koko ajan "lapsenlikka" joka vahtii asentoja ja sykkeitä ja niin edelleen :D ja kaupan päälle työntää nenaa rattaissa meidän kävelylenkkien ajan... :D
Meillä noi vierailut väkisinkin menee tollasiksi kuukauden vierailuiksi kun matka on pitkä ja kallis... mut just omat sukulaiset kyllä jaksaa... poliittinen suku on sitten pikkuisen väsyttävämpi - ja mun poliittinen sukukin on mukavaa väkeä jne. mutta ei osaa samalla tavalla rentoutua niitten kanssa :)
Haleja Milanoon :)
Lähetä kommentti