Aamulla kello viisi on ihana vilkaista kelloa ja havaita, että vielä voi käpertyä miehen kylkeen kiinni ja nukkua nautinnollisesti liki kaksi tuntia...
Aamulla kello viisi voi hiljaa hiipiä vessaan, koska vauva potkii liian lujaa virtsarakkoa ja palata takaisin varpaat palellen - onneksi ne saa nopeasti lämpimiksi miehen ikilämpöisten jalkojen läheisyydessä...
Aamulla kello viisi voi katsella nukkuvaa pientä tytärtä, peitellä hänet varovaisesti ja painaa oman pään takaisin tyynyyn...
Aamulla kello viisi voi kuunnella unisesti lintujen riemukasta aamukonserttia, nähdä auringon nousun lämpöisen valon kurkistelevan huoneeseen - ja nautinnollisesti nukahtaa uudelleen.
Tai sitten...
Aamulla kello viisi voi nousta ylös sängystä, etsiä hartiahuivi ja aamutossut ja marssia keittiöön, ottaa särkylääke tai kaksi ja toivoa kivun menevän ohi...
Aamulla kello viisi voi lannistua kivun edessä, nousta tietokoneelle tarkistamaan onko ystävä päässyt yliopistoon...
Aamulla kello viisi voi keittää kupin teetä ja juoda sen pullasiivun kera tietokoneella...
Aamulla kello viisi voi tuskastuneena kävellä ympyrää takkahuoneessa odottaen särkylääkkeen tehoamista...
Niin tai näin... Tänä aamuna kello viisi nousin ylös, nappasin pari särkylääkettä ja siirryin tietokoneen äärelle, koitin jälleen nukkua, katselin nukkuvan tyttäreni kevyttä hymyn karetta huulilla, peittelin rakkaan miehen paljaan selän ja totesin, että jos kipu unohdetaan hetkeksi - elämä ei paljoa paremmin voisi olla juuri nyt - aamulla kello viisi...
4 kommenttia:
Oi.. Miten sen kivun kanssa sujuu? Menikö jo ohi? Voi, tosi kurja! Iso iso hali!!!
Karkki: mies hieroi ennen töihin lähtöä ja kävin sitten kuumassa pitkässä suihkussa ni meni vaihteeksi ohi :)
No hyvä! Toivottavasti se pysyisi aloillaan, eikä rupeaisi kovasti kipustelemaan.. Olet mielessä! Iso iso hali!!
:) Nyt se on taas ollut kiltisti :) Tää raskaus on saanut mut kipuherkemmäksi ja sen takia varmaan on noi niskatkin vaivannut ihan eri tavalla kuin ennen - ne on kuitenkin olleet huonossa kunnossa siitä lähtien kun mut tiputettiin vahingossa metrin muurilta niskoilleni maahan ja oon siihen peruskipuun tottunut niin, etten huomaa sitä normaalisti, mutta nyt raskauden aikana tasaisin väliajoin toi niskakipu kohoaa niin korkeaksi ettei meinaa kestää, mutta onneksi menee ohi myös nopeasti :)
Lähetä kommentti