Näytetään tekstit, joissa on tunniste niitä näitä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste niitä näitä. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. maaliskuuta 2011

Kevätfiiliksiä - siis Suomen kevään :)

Löysin tämän fb:stä ja oli pakko postata tämä tännekin. Meillä tämä maaliskuu on mennyt kamalaa haipakkaa ohi ja vaikka olen aloittanut monta kertaa kirjoittamaan postausta, en ole päässyt muutamaa lausetta pidemmälle, kun jompikumpi lapsista - tai vähintään puhelin - vaatii huomiotani. Luovuttaa en vielä aio :) ensi kuussa on varmasti enemmän aikaa...

PIKAOPAS PAREMPAAN OLOON - JOKAISELLE NAISELLE!!!

1. Bikinikuntoon hetkessä!
- Ota vaatteet pois. Pue bikinit päälle. Valmis!!!

2. Eroon menneisyyden painolasteista!
- Lopeta märehtimästä menneitä heti paikalla.

3. Vähennä työtaakkaasi!
- Kieltäydy tekemästä enempää kuin pystyt. Piste.

4. Tee miehestäsi unelmiesi mies!
- No hei, pientä rajaa. Ei tule onnistumaan, lopeta yrittäminen.

UUTTA KEVÄÄSEEN

Hiukset
- Osta marketista vaalennusväri ja pidä sitä liian vähän aikaa päässäsi.
Saat kivan keväänkeltaisen hiussävyn. Sopii myös pääsiäisen
tunnelmaan.

Vaatteet
- Leikkaa farkkujen lahkeesta 20 senttiä pois.
- Tadaa, kevätcaprit!

Sisustus
- Pese ikkunat. Paitsi jos et jaksa, niin älä pese.

Ruoka
- Keväällä on ihana ostaa parsaa. Parsanippu säilyy jääkaapissa pari viikkoa ja sitten sen voi kätevästi laittaa biojätteeseen.

Meikit
- Tänä keväänä muotia ovat kirkkaat värit. Niin kuin viime keväänä. Ja sitä edellisenä. Se viisi vuotta vanha oranssi luomiväri on siis ihan hyvä.

Näin helppoa se on, eikö? Ihanaa oloa uudistuneelle minällesi!

Ja vielä lopuksi:
Siskot, älkää murehtiko ikääntymistänne.
Ne on munat, jotka pilaantuu, ei kanat.

Ihanaa kevään odotusta, kaikille!

torstai 25. marraskuuta 2010

Kirje Joulupukille

Hyvä Joulupukki,

En ole läheskään varma, että uskon sinun olemassa oloosi, mutta kirjoitan sinulle - näin varmuuden vuoksi kuitenkin. Toivottavasti tämä seikka ei vähennä toiveitteni toteutusintoa, voithan ajatella sen niin, että saat mahdollisuuden todistaa olemassa olosi.

Ensimmäinen toiveeni tälle joululle olisi, ettei miehen työpaikalta soitettaisi hätätapauksia hoitamaan joulupyhien aikaan vaan saisimme viettää rauhallisen joulun kotona. Tämä joulu on ensimmäinen, jonka vietämme lasten kanssa omassa kodissamme. Olemme viettäneet yhden joulun kahdestaan (vuonna 06) täällä Brasiliassa, mutta muuten yhteiset joulumme olemme viettäneet anoppilassa. Toivoisin saavasi kasoittain joulumieltä ja -intoa, että jaksaisin rakentaa joulutunnelman myös tänne helteen ja auringon valloittamaan kotiimme. Jouluun kuuluu pimeys, lumi, pakkanen ja kynttilät - eikö totta? Älä kuitenkaan ymmärrä minua väärin, tämä ei tarkoita sitä, että toivoisin tänne Brasiliaan keskelle kesää pakkasta ja lunta... Joulumieli ja -into riittävät vallan hyvin tänä vuonna, joku toinen vuosi voisimme mennä Suomeen ihailemaan valkoista joulua.

Toivoisin myös koko perheelleni: omalle ydinperheelleni kuin myös laajemmalle, omalle ja poliittiselle suvulle, terveyttä ja hyvää mieltä koko seuraavaksi vuodeksi. Tiedän, että tämä toive voi olla hieman hankala toteuttaa ja tähän tunnetusti vaikuttaa myös ihmisten oma tahto, mutta voihan sitä edes toivoa... Voihan?

En tiedä kuuluuko lasten ruokahalu toimialaasi, mutta jos kuuluu, toivoisin kummallekin lapselleni tervettä ruokahalua. En todellakaan kaipaa käden vääntöä ruokailutilanteissa: "ei kulta, yksi lusikallinen ei ole tarpeeksi ruokaa, kyllä pitää syödä enemmän...". Olisi rentouttavaa voida antaa lapselle ruoka eteen, toivottaa hyvää ruokahalua ja myöhemmin saada suurin piirtein tyhjän lautasen takaisin ja kiitoksen ruuasta. Viimeisin kohta toteutuukin jo...

Olen kuullut, että olet parempi toteuttamaan hieman konkreettisempia toiveita, joten toivon vielä tähän loppuun Mega-Senan voittoa. Ehkä se on mielestäsi helpompi toteuttaa kuin aiemmat pyyntöni.

rakkain terveisin,
Ratón

pd. Muistathan vielä ystäväni Karkin taannoin lähettämän kirjeen, sen pitäisi olla tullut perille jo aika päiviä ennen postin normaalia jouluruuhkaa...

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Kysymyksiä ja Vastauksia

Nappasin Heljän blogista mukaan seuraavan meemin, sen saa napata mukaansa kaikki halukkaat!

1. Miksi loit blogisi?
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, usein omat ajatukset saa paremmin "suoriksi" kirjoittamalla ne ylös ja lukemalla teksti uudelleen - ja näin ne myös tarvittaessa muistaa myöhemmin... Lisäksi oman blogini ilmestymisen voisi laskea Karkin blogin, Tiramisua Milanossa, syyksi.

2. Minkälaisia blogeja seuraat?
Aika monenlaisia, aloitin ulkosuomalaisten blogien seuraamisesta, mutta nykyisin mukana on myös esim. lapsiperheen arjesta kertovia blogeja ja käsityö- ja leivontablogeja.

3. Lempimeikkimerkkisi?
Riippuu tuotteesta, sanotaan vaikka Lâncome.

4. Lempivaatemerkkisi?
Vaikkapa Docker.

5. Välttämätön meikkituotteesi?
En tiedä lasketaanko aurinkorasva mukaan, mutta Naturan kasvoille tarkoitettu aurinkovoide on ehdoton. Varsinaisista meikeistä varmaan ripsiväri.

6. Lempivärisi?
Tällä hetkellä elän ensimmäistä kertaa violetti-vaaleanpunainen - omenanvihreä - kautta. Yleensä palaan aina sinisen erisävyihin.

7. Hajuvetesi?
Issey Miyake L'eau D'issey ja Ck Eternity Summer.

8. Lempielokuvasi?
Vaikea valinta. Se voi olla Tuulen Viemää tai sitten Mamma Mia, joka saa aina hyvälle tuulelle.

9. Missä maassa haluaisit vierailla ja miksi?
Italiassa. Olemme mieheni kanssa kumpikin aina halunneet matkustaa Roomaan.

10. Keksi viimeinen kysymys ja vastaa siihen itse?
Luetko blogeja silloin kun sinun pitäisi tehdä jotain muuta?
Kyllä, lähes joka päivä luen blogit ennen kuin työsähköpostin... mutta ehkä se on työajattoman freelancerin etuja?


perjantai 19. marraskuuta 2010

Torkkupeitto vauvalle


Sain keskiviikkona viimein aikaiseksi leikata oikean kokoisen palan vilttikankaasta ja istua ompelukoneen ääreen hurauttelemaan päärmeitä ja lopuksi ompelemaan neuleen kiinni vilttiin. Siitä tuli juuri sellainen kuin olin mielessäni kuvitellut lankoja ostaessani.

torstai 16. syyskuuta 2010

Uusia "naapureita"


Kuiva kausi jatkuu edelleen, viimeisten neljän kuukauden aikana on tainnut sataa vain kerran ja sekin sadekuuro oli varsin vaatimaton. Läheinen lampi ja järvi ovat ennätysmatalia ja asuinalueemme muurin takana sijaitsevan maatilan sonnit ovat keksineet madaltuneen järven rannalta sopivan kahluukohdan, jota pitkin saapua vierailulle asuinalueellemme. Meidän kotiamme vastapäätä on luonnon tilassa oleva puistikko, jonka ruoho on säilynyt vihreänä lammen ja järveen vievän puron ansiosta. Sonnit ja mullikat ovat varsin onnellisia järjestelystä, samoin nena, mutta muiden mielestä neliraajaiset naapurimme saisivat palata takaisin omille laidunmailleen...

Tällä kertaa ruoho on vihreämpää aidan takana ;)



sunnuntai 22. elokuuta 2010

Kurkista meidän kaappeihin...

Vera A. ja Elvira kirjoittivat aiemmin tässä kuussa jääkaappiensa sisällöstä, Vera A. vielä esitteli myös astioitaan. Koska sain vihdoinkin soviteltua tietokoneen ja kamerani välillä vallinneen sotatilan, kävin nappaamassa muutaman kuvan keittiöstä: voitte siis halutessanne kurkistaa jääkaappiin, astiakaappiin ja hedelmäkoreihin.


Juureslaatikosta löytyy tässä vaiheessa viikkoa vain porkkana, tomaatti, kurkku, puolikas kesäkurpitsa, paprika ja perunoita, sekä valkoisessa rasiassa valkosipulia sekä sipuleita.

Seuraavalla hyllyllä on etikkapunajuuria, jotka tein juuri viime viikolla, luonnon jugurtin juuri lasipurkissa ja kolme pulloa valmista kaakaota.

Toisella hyllyllä on monen monta rahkapurkkia, sekä luumujugurttipurkki. Vihreän kakkukuvun alla on rahkapiirakan jämät.

Kolmannella hyllyllä on oliiveja ja raejuustoa, mango ja atemoia-hedelmä, jotain uskomattoman makeaa maidosta tehtyä levitettä, nenan laktobasilusmaitopurkit ja muutamaa laatua jugurttia.

Neljännellä hyllyllä on juusto, sulatejuustopurkkeja, leikkeleitä rasiassa ja mansikkarasia.

Ylälokerosta löytyy pari pakettia nakkeja, valmiiksi raastettua parmesaanijuustoa ja voita.


Jääkaapin ovesta alimmaiselta hyllyltä löytyy maitopurkki (sitä ei jääkaapista voi puuttua), kermapullo, guaranalla maustettua kivennäisvettä ja avattu pullo guarana antarctica-limsaa.

Toiselta hyllyltä löytyy hillosipulipurkki, Auran sinappia, majoneesi, palmito (salaatteja varten), ketsuppi, BBQ-kastike ja vinagrete-salaatinkastike.

Kananmunalokeroissa on kananmunia ;).

Seuraavalta hyllyltä löytyy pakolliset oluttölkit, rasiassa jalopeño-säilykettä ja punainen pussi, joka pilkottaa on Fazerin Eucalyptys-karkkipussi. Lisäksi takaa löytyy pikaliimapakkaus.

Ylimmäisellä hyllyllä on pari parmesaanipussia, muutama pieni annosketsuppi ja tuore hiivaa.


Astiani ovat tällä hetkellä niin käytännöllisiä ja tylsiä, etteivät ansaitse omaa postaustaan, vaan ujutan ne tähän samaan mukaan. Lähes kaikki astiat ovat valkoisia ja yksinkertaisia lukuunottamatta espressokuppeja, joissa on säväys romantiikkaa. Ylimmällä hyllyllä on arkiviinilasit ja pari olutlasia.

Hedelmäkorini ei välttämättä ole suomalaiselle kovinkaan eksoottinen ja suurinta osaa, ehkä kaikkia, näistäkin hedelmistä saa Suomesta.

Alimmaisessa korissa on papaija, pari persikkaa, luumua ja päärynää.

Toisessa korissa on mangoja, kiivejä ja omenoita.

Ylimmäisessä korissa on banaaneja, appelsiineja, maracuya, eli passiohedelmiä ja limesitruunoita.

torstai 12. elokuuta 2010

Elämäni Aakkoset

Kun Maamaa blogissaan kirjoitti elämänsä aakkoset, aloin miettiä oman elämäni aakkosia, mutta jätin aiheen hautumaan, nyt Vera A. kirjoitti omansa ja minä taisin saada tarvitsemani "tönäisyn" kirjoittaa omani loppuun.

A eli oma mieheni, A siis on mieheni nimen ensimmäinen kirjain.

Brasilia, nykyinen asuinmaani, nenan synnyinmaa ja tulevan vauvan myös.

Casa, eli oma koti. Olen varsinainen kotihiiri, vaikka olenkin kauas synnyinmaastani kulkeutunut. Minä nautin suunnattomasti rauhallisista kotipäivistä tyttäreni kanssa, pienistä hupsutteluista päivittäisten rutiinien ja kotihommien lomassa ja rauhallisesta illasta, jolloin kotona on oma pieni perheeni kokonaisuudessaan.

Delia, mieheni ja minut toisillemme esitellyt (ja jälleen kohtaamisemme junaillut) cupidomme ja molemmille rakas ystävä.

Ecuador, tätäkään ei tarvitse kauaa miettiä. Muutin Ecuadoriin heti lakkiaisteni jälkeen ja asuin siellä yhteensä noin 10 vuotta. Kaupan päälle oma mieheni on ecuadorilainen.

Freelance - nykyinen työsuhteeni.

Glögimaustetta tuon mukanani Suomesta joka kerta.

Haaveet: mitäpä olisi elämä ilman hauraita haaveita tulevaisuudesta?

Ikävä: pieni ikävä kaihertaa ulkomailla asuvan sydäntä joka päivä - huolimatta siitä missä maassa sattuu olemaan. Täällä on ikävä sukua ja Suomea, Suomessa on ikävä kotia...

Juniori: vauva-raasulle ei ole vielä saatu päätettyä nimeä vaan kutsumme häntä "työnimellä" Junior/Juniori. Vaikka vauva onkin toistaiseksi nimetön, hän on silti äärettömän rakas.

Kehitysyhteistyö. Palasin asumaan Ecuadoriin työskennelläkseni kehitysyhteistyöhankkeessa, edelleen työni liittyy oleellisesti kehitysyhteistyöhön.

Lapset, olen aina ollut hyvin lapsirakas ihminen, nautin lasten touhujen seuraamisesta ja minua ilahduttaa aina yhtä paljon huomata, että lapsi on päässyt "hypähdyksen" kehityksessä eteenpäin.

Meksiko, suurimman osan seurusteluajastamme mieheni asui Meksikossa ja sieltä onkin moni suloinen muisto; mm. mieheni kosi minua Meksikossa.

Nena. Tätä ei varmaan tarvitse sen enempää selitellä. :)

Onnellisuus. Olla onnellinen juuri "näine eväineni" - onnellisuuteen ei tarvitse täydellistä elämää.

Pedagogiikka, vaikka en ole muutamaan vuoteen toiminut opettajana, opettaminen ja oppimisteoriat ja -vaikeudet kiinnostavat edelleen kovasti ja koetan pysyä tiedon aallon harjalla.

Quito, Ecuadorin pääkaupunki, jolla on aivan erityinen asema sydämessäni.

Rutalahti, siellä sijaitsevalla mökillä vietettiin monta ihanaa kesää perheen seurassa, käytiin kalassa nyt jo edesmenneen papan kanssa ja uitiin raikkaassa järvivedessä.

Suomi. Olen aina arvostanut Suomea paljon - myös siellä asuessani - ja asuessani ulkomailla Suomi tuntuu monessa asiassa liki täydelliseltä maalta asua. Lisäksi Suomessa asuu sukuni ja monet monet ystävistäni.

Tee ja sympatia. Joihinkin tilanteisiin tee yksinkertaisesti sopii paremmin kuin kahvi. Takkatuli, teemuki ja oman miehen kainalo on aivan täydellinen yhdistelmä.

Ute, yliopisto, jossa opiskelin ensimmäisen tutkintoni erityispedagogiikasta.

Viikkosiivoaja; hän säästää parisuhteemme monelta jupinalta ja kinastelulta, mieheni mielestä viikkosiivoaja on varmasti yksi parhaista sijoituksista, joita parisuhteessa voi tehdä.

X-sukupolvi, Vera A.:n tavoin olen usein miettinyt kuulunko myös minä X-sukupolveen.

Ystävät: asuinmaat vaihtuvat, välimatkat kasvavat, mutta ne todelliset ystävät pysyvät mukana elämässä.

Zoomaus, isäni rakas harrastus on valokuvaus ja niinpä opin jo pienenä zoomauksen tärkeyden - pieniä yksityiskohtia ei erota, jos katsoo liian kaukaa ja liian nopeasti.

Å, parhaan ystäväni kanssa kävimme pyöräretkellä Ahvenmaalla sinä kesänä, jolloin täytimme 18 vuotta.

Äitiys, vaikka kuulostaakin kliseiseltä ja imelältä: olen joka päivä kiitollinen siitä, että sain tulla äidiksi.

Öljylamppu, sen valossa on jotain niin pehmeää, kutsuvaa ja tunnelmallista.

ps. juuri tällä hetkellä himoitsen suunnattomasti sirkusaakkosia - joita ei tietenkään tällä mantereella myydä.

perjantai 6. elokuuta 2010

Mustia aukkoja muistissa

Olen viime aikoina huomannut hämmentävän tosi asian. Minulla on viime aikoina tullut luvattoman usein mustia (tai valkoisia) aukkoja muistiini.

Viikko sitten sunnuntaina mieheni pohti aamupäivällä, ettei millään viitsisi lähteä erään tuttavaperheen luokse grillijuhliin, kun minua oli huimannut ja supistellut (harkkasuppareita) koko aamun. Minä ihmeissäni kysyin: "kenen luo?". Johon mies hieman hölmistyneenä kertoi grillijuhlien pitäjät ja paikan. En ollut eläissäni kuullutkaan, että olisimme olleet kyseisiin juhliin menossa. Varmistelin, oliko mieheni aivan 100%:n varma, että oli asiasta minua tiedottanut. Hän sanoi olevansa. Minä en yksinkertaisesti (tähänkään päivään mennessä) muista kyseistä keskustelua.

Tällä viikolla olen sinnikkäästi yrittänyt saada nenan chileläis-englantilaista kummitätiä kiinni puhelimitse - olisin kaivannut "kahvittelu"seuraa. Ihmettelin yhteiselle ystävällemme kuinka vaikea nyt, koulujen loma-ajalla, on saada kyseistä ystäväämme kiinni puhelimitse. Ystäväni naurahti huvittuneena ja totesi, että on todella, tämä ystävämme on nimittäin perheineen lomamatkalla Euroopassa koko kuukauden, tulee takaisin huomenna. Muistathan sinä kun hän kertoi suunnitelmistaan viimeisessä lounastapaamisessa? Muistan kyllä olleeni mukana lounaalla -nenakin oli. Muistan jopa lounasravintolan sijainnin, mutta en todellakaan muistanut hänen olevan matkoilla. (Lisäksi myöhemmin löysin sähköpostistani viestin, jolla hän toivottelee meille hyvää lomaa ja olen siihen näköjään vastannutkin). Minä en yksinkertaisesti muista.

Tänään lähdin reippaana liikkeelle, tarkoituksenani oli mennä asioimaan läheiseen markettiin, ostamaan illaksi naposteltavaa. Kun saavuin kaupan pihaan, en kuollakseni muistanut mitä olin tullut ostamaan. Päätin antaa itselleni aikalisän ja siirryimme nenan kanssa kauneussalonkiin, jossa nautiskellessani pedikyyrin aikana muistin kaupasta ostettavia asioita (en kyllä kaikkia).

Voinko huoletta syyttää näistä kaikista raskaushormooneja ja niiden aiheuttamaan "dementiaa"? Voinhan? Vai pitäisikö minun jo kohta huolestua?

ps. Muistin kuitenkin vielä pedikyyrin aikana boonuksen: sunnuntaina on Brasiliassa isäinpäivä ja jopa keksin täydellisen lahjan miehelleni (ja sain sen hankittuakin vielä).

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Aamulla kello viisi...

Aamulla kello viisi on ihana vilkaista kelloa ja havaita, että vielä voi käpertyä miehen kylkeen kiinni ja nukkua nautinnollisesti liki kaksi tuntia...

Aamulla kello viisi voi hiljaa hiipiä vessaan, koska vauva potkii liian lujaa virtsarakkoa ja palata takaisin varpaat palellen - onneksi ne saa nopeasti lämpimiksi miehen ikilämpöisten jalkojen läheisyydessä...

Aamulla kello viisi voi katsella nukkuvaa pientä tytärtä, peitellä hänet varovaisesti ja painaa oman pään takaisin tyynyyn...

Aamulla kello viisi voi kuunnella unisesti lintujen riemukasta aamukonserttia, nähdä auringon nousun lämpöisen valon kurkistelevan huoneeseen - ja nautinnollisesti nukahtaa uudelleen.

Tai sitten...

Aamulla kello viisi voi nousta ylös sängystä, etsiä hartiahuivi ja aamutossut ja marssia keittiöön, ottaa särkylääke tai kaksi ja toivoa kivun menevän ohi...

Aamulla kello viisi
voi lannistua kivun edessä, nousta tietokoneelle tarkistamaan onko ystävä päässyt yliopistoon...

Aamulla kello viisi voi keittää kupin teetä ja juoda sen pullasiivun kera tietokoneella...

Aamulla kello viisi voi tuskastuneena kävellä ympyrää takkahuoneessa odottaen särkylääkkeen tehoamista...


Niin tai näin... Tänä aamuna kello viisi nousin ylös, nappasin pari särkylääkettä ja siirryin tietokoneen äärelle, koitin jälleen nukkua, katselin nukkuvan tyttäreni kevyttä hymyn karetta huulilla, peittelin rakkaan miehen paljaan selän ja totesin, että jos kipu unohdetaan hetkeksi - elämä ei paljoa paremmin voisi olla juuri nyt - aamulla kello viisi...



maanantai 19. heinäkuuta 2010

Miten päivät kuluvat?

Olen entisessä blogissakin pohtinut kotiäidin päivien rientämistä ja sitä, miten aina tuntuu, ettei ehdi tekemään kaikkea tarpeellista ja silti ihmiset (usein) ajattelevat, että kotiäiti istuu kotona ja raapii vatsaansa.

Minun vuoteni jakaantuu kahteen osaan: tammi-kesäkuu, jolloin töitä riittää ihan niin paljon kuin ehdin tekemään + nenan kanssa seurustelu, kodinhoito ja muu elämä ja sitten heinä-joulukuu, jolloin töitten suhteen ei ole hätää, ne ehtii tekemään muun ohella ja suurimman osan ajasta vie nena ja koti.

Kirjasin viime viikolla ihan huvikseni ylös päivän ohjelman:

7:30 Herätys, nena potalle, vaatteet päälle, aamupalan tekoa ja syömistä ja miehelle heiluttamista nenan kanssa portailla.

8:30 Itse suihkuun, nena leikkii sillä aikaa kylppärissä "siivoajaa" ja laittaa laatikoston uuten järjestykseen (joka ikinen kerta).

8:50 Omat vaatteet ylle ja ensimmäinen koneellinen pyykkiä pyörimään. Koneen pestessä vaatteita petaan sängyt, siivoan keittiöstä aamupalan jäljet ja lajittelen seuraavan koneellisen valmiiksi pyykkikoneen viereen - nena leikkii takkahuoneessa omia leikkejään.

9:30 Pyykit narulle ja tokat koneeseen. Nena ojentelee pyykkipoikia, joten pyykkien ripustamiseen menee jonkin verran aikaa, mutta kaikilla on kuitenkin kivaa.

9:45 Kaivan kanapalat jääkaapista, maustan ja jätän odottamaan ruuanvalmistusta, pistän riisin keittymään. Nena haluaa hedelmän välipalaksi, jonka syömisen jälkeen käydään potalla ja vaihdetaan vaippa.

10:00 Järjestämme nenan kanssa farmileikin takkahuoneen lattialle ja leikimme yhdessä.

10:15 Pyykkien ripustamista (tällä kertaa yksin, koska nena jäi farmileikkiin).

10:25 Valmistan pullataikinan ja jätän sen kohoamaan.

10:45 Avaan tietokoneen, vilkaisen sähköpostin, facebookin ja blogit. Nena leikkii työhuoneessa muovieläimillä ja nukellaan vaatien leikkiin osallistumista vähän väliä.

11:30 Kanapalat kattilaan ja keittymään, kastike valmistumaan. Riisit oli onneksi riisinkeittimessä, joka sammuu itsestään.

12:00 Nenalle ruoka lautaselle ja itselle myös.

12:20 Pöydän (ja sen alustan) siivousta. Nena menee potalle istumaan ja minä teen päiväunimaidon valmiiksi.

12:40 Nenalle puhdas vaippa päälle, maitopullo kainaloon ja pinnasänkyyn. Loikoilen nenan läheisyydessä sängyllä odottaen hänen nukahtavan.

13:15 Herään hätkähtäen puhelimeen. Ehdin vastaamaan ennen kuin nena herää - väärä numero.

13:18 Aloitan pullataikinan alustamisen - on ainakin kohotettu kunnolla! Jätän pitkon ja korvapuustit kohoamaan pelleille liinojen alle ja palaan sähköpostien ja facebookin pariin.

14:00 Käyn laittamassa ekat pullat uuniin ja palaan koneelle.

14:15 Vaihdan tokat pullat uuniin ja juoksen takaisin koneelle, koska vanhempani soittavat skypellä.

14:30 Seuraavat pullat uuniin ja nena herää. Neiti potalle ja puhdas vaippa päälle. Nena saa vielä lämpimän pullan välipalaksi ja menee takapihalle keinumaan sillä aikaa kun minä aloitan pyykkien keräämisen.

15:00 Minä lustaan pyykkejä ja nena ruinaa maitopulloa.

15:20 Valmistan nenalle maitopullon ja lähetän tytön juomaan sen television seuraan.

15:30 Pyykit lustattu ja järjestelty kaappeihin - osa jää odottamaan viikkosiivoajaa, joka silittää ne. Nenan kanssa kävelylle ja puistoon.

17:00 Takaisin kotiin, nena syö kiisseliä ja muroja ja jää katsomaan lasten musiikkituokiota, minä keitän itselleni kupin teetä.

17:30 Nenan mummi ja pappa soittavat uudelleen, tällä kertaa jutellakseen nenan kanssa.

18:00 Nena haluaa leikkiä "kokkailu"-leikkejä leikkiastioilla. (ja nukeilla, ja legoilla, ja palapeleillä)...

19:00 Nena suihkuun, vesileikkejä. Mamma istuskelee kylppärin lattialla ja järjestelee kylpyhuoneen laatikostoa uudestaan järjestykseen...

19:30 Nenalle oloasu päälle, telkasta tulee peixenauta (ihana brasilialainen lastenohjelma, jota nena katsoo innoissaan) ja samalla iltapuuron syömistä.

20:00 Telkka kiinni, lukutuokio, jonka aikana nena tuo niin monta kirjaa kuin jaksaa äitin tai isin luettavaksi.

20:30 Pyjama päälle, hampaiden harjaus ja naaman pesu. (ja sen unimaidon valmistus).

20:45 Nena nukkumaan, äiti makaa lähellä hiljaa kuin hiiri ja näyttelee nukkuvaa.

21:30 Nena nukahtaa - tai mies herättää sen äidin... Iltapalan valmistusta ja syömistä.

22:00 Leffan katsomista miehen kanssa.

22:30 Nena näkee painajaisia ja alkaa itkemään. Nenan rauhoittelua makkarissa.

23:45 Mies tulee nukkumaan, kertoo kuiskaten elokuvan juonen. Nena nukkuu vaihteeksi rauhallisesti, itsekin nukkumaan.

01:15 Uusia painajaisia. Nenan rauhoittelua.

01:45 Uudelleen kunnolla nukkumaan.

03:30 Kauhukohtaus. Nenan herättelyä, rauhoittelua, avuttomuuden tunnetta (vanhemmat) ja lopultakin onnistuneesti rauhoiteltu tyttö.

04:45 takaisin nukkumaan.

07:30 Pinnasängystä kuuluu "mañana äiti!" "hola papi amor". Vanhemmat esittää nukkuvia ja nena asettuu takaisin nukkumaan.

08:00 Nena herää uudelleen "äiti-kulta"-kujerrus tehoaa ja äiti nousee viemään tyttöä potalle ja uusi päivä lähtee käyntiin.

Mahaa en ehtinyt raapia ollenkaan, en vaikka kuinka kutitti ja lupaan itselleni lauantaina keskittyä pikkuisen enemmän lepäämiseen ja vauvan potkujen kuullostelemiseen - jos ehdin. Sen verran laiskottelua tämä kotiäidin elämä...



ps. useimmiten nena nukkuu lähes kaikki yöt ihan hyvin - herää vain muutaman kerran pyytämään tuttia tai haluaa pitää hetken äitin kädestä kiinni, mutta joskus noita painajais- tai vielä pahempaa, kauhukohtausöitä mahtuu mukaan.




maanantai 5. heinäkuuta 2010

kummia muutoksia värimaailmassa

Olen vannoutunut sinisen kannattaja: taivas, sisustus, vaatteet, kukat - kaikki saisi olla sinistä. Melkein kaikki siniset sävyt ovat mielestäni kauniita. Muistan, että jo hyvin pienenä aloin pitämään sinisestä väristä ja vaikka elämän varrella olen ehtinyt elää erivärisiä kausia (kuten vihreä, punainen, musta ja ruskea) sininen on aina ollut yksi vallitsevista väreistä näistä kausista huolimatta.

Lauantaina huomasin suunnan muuttuneen. Ostin vihdoinkin (reilun kahden vuoden jahkaamisen jälkeen) täydellisen maalaisromanttisen päiväpeiton meille - ja se on violettikukallinen. Ja kun pohdin ääneen moista väriä, mieheni totesi, että olen ostanut viimeisten kuukausien ajan kaikki vaatteeni jo tuota samaa väriä. Hämmentävää, mutta kieltämättä totta.

Aloin kotona tarkkailla ympärilleni, sisustus on lähinnä beigen, kerman, vihreän ja violetin sekoituksia. Missä on sininen värini?