Kuiva kausi jatkuu edelleen, viimeisten neljän kuukauden aikana on tainnut sataa vain kerran ja sekin sadekuuro oli varsin vaatimaton. Läheinen lampi ja järvi ovat ennätysmatalia ja asuinalueemme muurin takana sijaitsevan maatilan sonnit ovat keksineet madaltuneen järven rannalta sopivan kahluukohdan, jota pitkin saapua vierailulle asuinalueellemme. Meidän kotiamme vastapäätä on luonnon tilassa oleva puistikko, jonka ruoho on säilynyt vihreänä lammen ja järveen vievän puron ansiosta. Sonnit ja mullikat ovat varsin onnellisia järjestelystä, samoin nena, mutta muiden mielestä neliraajaiset naapurimme saisivat palata takaisin omille laidunmailleen...
Tällä kertaa ruoho on vihreämpää aidan takana ;)
2 kommenttia:
Oi ei mitä naapureita! :D
Kivahan niitä on katsella, mutta varmaan ammuvat äänekkäästi ja ei tuoksu niiin hirmeen hyvälle .... ?
:D
Ei ne toistaiseksi edes haise pahalle (tulevat yöllä ja aamulla ne häädetään takaisin maatilan puolelle), mutta ovat mokomat sonneja... Ja osa vielä isosarvisia... Ei tee mieli tavata niitä kadulla ;) varsinkin kun minä tämän ison mahani ja nenan kanssa en ole kovinkaan nopea :D.
Lähetä kommentti