Kylkiäinen

Pieni jalka vispaa ilmassa, asettuu hieman kiehnäten reiteni päälle, pienet sormet nypeltää ihoa ja silmät lupsuvat. Suu käy tasaisesti ja pieni painautuu tiukasti minua vasten. Uni voittaa lopulta, mutta en henno ihan vielä liikahtaa kauemmaksi, nostaa poikaa omaan sänkyynsä ja tehdä, mitä nyt tehtävä onkaan.

Minun kylkiäiseni. Poika, joka kasvaa liian nopeasti, opettelee uusia taitoja liian hurjaa vauhtia ja leikkii siskonsa kanssa lattialla innoissaan.

Kylkiäiseni - ole vielä hetki vauva.

Nenan ruokailuja

Nena oli aikoinaan varsin hyvä ruokailija - silloin kun tarjottavat koostuivat pelkästään minun maidostani. Kiinteän ruuan aloittamisen jälkeen ruokailut olivat monen monta kuukautta hampaiden (tai ikinien) kiristelyä ja äidin huolestuneita kyyneleitä. Vasta Nenan 2vuotistarkastuksessa sain itselleni rauhan siitä, että tyttö kasvaa aivan oikeaa rataa, vaikka onkin hoikanpuoleinen, ja päätin antaa hänen syödä sen verran kuin parhaaksi katsoo. Minä valitsen mitä hän syö, hän valitsee paljonko. Tietenkin on myös niitä päiviä, jolloin neiti eläisi vain maidolla ja silloin keskustelemme vakavasti siitä, että ainakin pari lusikallista tulee maistaa...

Pikku Perhosen blogissa oli kivoja kuvia heidän lounaastaan ja nappasin minäkin nyt muistaessani Nenan lautasesta ennen ja jälkeen kuvat. Ja kun näitä kuvia katsoo, täytyy minunkin todeta, että ihan hyvinhän (ainakin eilen) tyttäreni syö. Ehkä näitä kuvia pitäisi ottaa useammin, että sen huomaisi oikeasti, koska useimmiten minä olen unohtanut kuinka paljon lautasella oli ruokaa siinä vaiheessa kun Nena on syönyt ja jättää lautaselle jotain.

Ennen ruokailua: Lautasella Tummaa riisiä, papukastiketta, naudalihaa palasina sekä tomaattia ja salaattia. Ruokajuomana on n. 1dl persikkatuoremehua (itsetehtyä kotona, ei lisättyä sokeria).

Ruokailun jälkeen: Lautaselle jäi vähän riisiä, aavistus papukastiketta ja muutama lihanpala. Toinen tomaattisiivu myös jäi lautasen reunalle. Mehun Nena joi kaiken.

Ruuan jälkeen Nena juo vielä n. 2dl maitoa samalla kun lepäilee sohvalla lastenohjelmia katsellen, tämä korvaa aiempia päiväunia, jotka jäi pois Aatu Armaan syntymän jälkeen.

Äidin pikkuleipuri

Nena sai mummilta tuliaisina Ikean leipurisetin (kaulin, piparkakkumuotit sekä pikkuiset piirakka- ja kakkuvuokat). Nenan täti taas lähetti neidille Aappa Apina-essun, jota käytetään ylpeänä sekä muskarissa että leivonnassa.

Viime viikolla leivoimmekin urakalla neidin kanssa: ensin teimme suklaamurokeksejä (jotka olivat vähintäänkin ultramodernin muotoisia, koska annoin tytön tehdä kaiken ihan itse), meidän mummin kakun (nena piteli vatkaajaa koko ajan) ja tällä viikolla teimme omenapiirakkapohjaan mangopiirakan, tällä kertaa Nena sekoitti aineet itse (käsivatkain) ja minä mittailin aineita valmiiksi kulhoon lisättäväksi.

Nena tykkää kovasti leipoa. Kun leivonnaiset ovat valmiina, Nena aloittaa isänsä kotiin odottamisen. Heti kun isän auto pysähtyy portin viereen, Nena huikkailee ikkunasta: "tule kotiin papi, Mimi peipoo huvvää!". Ja isänsä syö aina yhtä ylpeä ilme kasvoillaan tyttärensä leipomuksia, jopa niitä osittain palaneita keksejä (se paistaminen oli minun vastuullani).

Carpe diem

Pienet ikenet jauhavat hieman kiukkuisesti tuttia,
joka tipahtelee suusta vähän väliä.
Kulmat kurtistuvat ja silmiin ilmestyy vakava päättäväinen katse.
Tutin jauhaminen nopenee,
posket muuttuvat punaisiksi ja kurkusta kuuluu matala ärinä.

Hetken kuluttua kuuluu "paukuttelua ja rupsutusta".
Kasvot palaavat hetkeksi tyyniksi ja tutti tipahtaa suusta.
Silmät sulkeutuvat ja hengitys tasaantuu.

Sitten kulmat rypistyvät uudelleen tuimaan kurttuun,
ärinä purkautuu kurkusta ja silmät avautuvat sirrilleen
- "paukuttelu ja rupsutus" jatkuvat.

Hiljaisuuden laskeuduttua huoneeseen
lapsi avaa silmänsä ja kajauttaa ilmoille kutsuhuudon
- mahassa on aivan hervoton aukko, ihan varmasti on suuri,
kun ei miesmuistiin ole syönyt tipan tippaa,
eikä pikkuinen muista ollenkaan tankanneensa
mahansa täyteen juuri ennen nukahtamistaan vartti aiemmin.

Silmieni edessä oma pieni poikani,
suloinen vaativa ilme kasvoillaan
ja vaipassa lämpimät kakat.

Haluaisin tallentaa muistiini kaikki pienet hetket ihan normaalista arkipäivästä. Hassut ilmeet, tuimat äänet ja ennen kaikkea sen lämpöisen vauvantuoksun.

Voittaja-fiilikset

Selvisimme hengissä - ja vieläpä ihan hyvillä mielin - viime viikon kolmesta arkipäivästä, jotka vietimme kolmisin lasten kanssa. Mummi palasi Suomeen lokakuun viimeisenä sunnuntaina, mies oli pyhäinpäivän takia kotona maanantain ja tiistain, mutta keskiviikosta lähtien meille koitti "se oikea" arki. Miehen työpäivät venyvät useimmiten pitkiksi ja yli 12 tunnin työpäivä on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Olemme nenan kanssa jo tottuneet täysin tähän rytmiin, viikolla nena viettää aikansa lähinnä minun seurassani ja viikonloppuisin ottaa isästään kaiken irti, mutta jännitin hieman vauvan rytmien sekoittavan päiväämme ja nenan rutiinien horjuvan liikaa.

Kevät on alkanut ja kuuma aurinko estää ulkoilun klo 11-16 vauvan kanssa - nenan kanssa voisi ulkoilla kyllä, kunhan aurinkorasvaa on riittävästi. Olemmekin siis koittaneet leikkiä parhaamme mukaan takapihalla keinuen, pyöräillen ja piilosta leikkien - sinne asti ylttää itkuhälyttimen taajuuskin. Lapset tuntuivat tehneen salaliiton minua vastaan, yöllä, kun toinen nukkui, toinen kukkui ja taas vuorot vaihtuivat - nyt salaliitto ilmeisesti on ohi ja yöt menevät paremmin ja jopa päivällä vauvan yhdet päiväunet osuvat yksiin nenan unien kanssa - minä saan hetken rauhallista aikaa, jolloin voi vaikka tiskata päivän astiat, käydä suihkussa tai syödä ruokansa lämpimänä ja ennen kaikkea - nukkua pikkuiset päikkärit.

Hetkellisiä hermoromahduksen partaalle vieviä tilanteita sattuu ainakin yksi jokaiseen päivään: vauva haluaa syödä juuri silloin, kun nenan pitäisi syödä tai neiti satuttaa itsensä ja tarvitsisi syliä hetkeksi, mutta kaikista näistä on selvitty kunnialla. Nena on osoittanut hienoa kykyä neuvotteluun ja onkin monta kertaa tyytynyt sylin tilalla kainaloon/halaukseen ja sanallinen palaute - positiivinen ja negatiivinen - ovat toimineet uskomattoman hyvin.

Isosisko on edelleen varsin hellä pikkuveikan kanssa, lohduttaa toista sanoen "no niin, no niin, juu, juu, kaakki huvin (kaikki on hyvin), no niin, äitin kuuta, juu, juu". Se on uskomattoman hellyttävää kuunneltavaa, itsekin niin pieni ja silti kokee olevansa iso isosisko, joka lohduttaa pikkuveikkaa.

Summa summarum: selvisimme kolmisin voittajina, jopa kaupassa käymisestä ja rokotuskäynneistä huolimatta. Olen ylpeä meistä. ;)

ps. Tiedän, että tähän moni voi todeta "big deal..." ja monen arjen selviytymiset vaativat suurempia ponnisteluja kuin minun arkeni, mutta... :)

Uusia "naapureita"

Kuiva kausi jatkuu edelleen, viimeisten neljän kuukauden aikana on tainnut sataa vain kerran ja sekin sadekuuro oli varsin vaatimaton. Läheinen lampi ja järvi ovat ennätysmatalia ja asuinalueemme muurin takana sijaitsevan maatilan sonnit ovat keksineet madaltuneen järven rannalta sopivan kahluukohdan, jota pitkin saapua vierailulle asuinalueellemme. Meidän kotiamme vastapäätä on luonnon tilassa oleva puistikko, jonka ruoho on säilynyt vihreänä lammen ja järveen vievän puron ansiosta. Sonnit ja mullikat ovat varsin onnellisia järjestelystä, samoin nena, mutta muiden mielestä neliraajaiset naapurimme saisivat palata takaisin omille laidunmailleen...

Tällä kertaa ruoho on vihreämpää aidan takana ;)

Voiko aamu enää ihanammin alkaa?

Tänä aamuna heräsin kuuden tienoilla hiippailemaan vessaan. Palasin laiskasti takaisin sänkyyn, asettauduin mukavasti ja päätin koittaa nukkua herätyskellon piippaukseen saakka - tai siihen, että nena herää. Havahduin ja sammutin herätyskellosta ensimmäisen herätyksen (vasta toinen, puoli tuntia myöhäisempi on "vakava" herätys) ja suljin vielä silmäni nukahtaen uudelleen.

Uneni läpi tunsin helliä siveltelyjä poskillani, raoitin silmiäni varovaisesti ja näin pienen tyttäreni kasvojeni edessä. Suljin silmäni uudelleen - halusin nähdä, mitä hän tekee, jos en herää sivelyyn. Seuraavaksi sain suuren märän pusun suoraan suulleni. Avasin silmäni, tyttäreni tirskui silmät sirrillään ja kurkki ylitseni nukkuvaa isäänsä, asetteli sormen huulilleen ja sihisi "papi nukkuu". Autoin pikkuista kiipeämään sänkyymme, jossa hän mylläsi suoraan ylitseni ja asettautui "koko maailman omistajan"-elkein peiton alle väliimme. Hän veti isänsä käden halaamaan itseään, taputteli tyynyäni ja sanoi "äiti pää tänne, pooofoovoo (por favor)" ja sulki silmänsä huulillaan onnellinen hymy. Katselimme mieheni kanssa toisiamme tyttäremme ylitse, hymyilimme raukeasti ja annoimme minuuttien lipua hiljalleen ohi.

Kuuntelin lintujen iloista sirkutusta, katselin aamuauringon säteiden valaisemaan huonetta ja mietin hiljaa itsekseni: voisiko aamu enää ihanammin alkaa?

Kurkista meidän kaappeihin...

Vera A. ja Elvira kirjoittivat aiemmin tässä kuussa jääkaappiensa sisällöstä, Vera A. vielä esitteli myös astioitaan. Koska sain vihdoinkin soviteltua tietokoneen ja kamerani välillä vallinneen sotatilan, kävin nappaamassa muutaman kuvan keittiöstä: voitte siis halutessanne kurkistaa jääkaappiin, astiakaappiin ja hedelmäkoreihin.


Juureslaatikosta löytyy tässä vaiheessa viikkoa vain porkkana, tomaatti, kurkku, puolikas kesäkurpitsa, paprika ja perunoita, sekä valkoisessa rasiassa valkosipulia sekä sipuleita.

Seuraavalla hyllyllä on etikkapunajuuria, jotka tein juuri viime viikolla, luonnon jugurtin juuri lasipurkissa ja kolme pulloa valmista kaakaota.

Toisella hyllyllä on monen monta rahkapurkkia, sekä luumujugurttipurkki. Vihreän kakkukuvun alla on rahkapiirakan jämät.

Kolmannella hyllyllä on oliiveja ja raejuustoa, mango ja atemoia-hedelmä, jotain uskomattoman makeaa maidosta tehtyä levitettä, nenan laktobasilusmaitopurkit ja muutamaa laatua jugurttia.

Neljännellä hyllyllä on juusto, sulatejuustopurkkeja, leikkeleitä rasiassa ja mansikkarasia.

Ylälokerosta löytyy pari pakettia nakkeja, valmiiksi raastettua parmesaanijuustoa ja voita.


Jääkaapin ovesta alimmaiselta hyllyltä löytyy maitopurkki (sitä ei jääkaapista voi puuttua), kermapullo, guaranalla maustettua kivennäisvettä ja avattu pullo guarana antarctica-limsaa.

Toiselta hyllyltä löytyy hillosipulipurkki, Auran sinappia, majoneesi, palmito (salaatteja varten), ketsuppi, BBQ-kastike ja vinagrete-salaatinkastike.

Kananmunalokeroissa on kananmunia ;).

Seuraavalta hyllyltä löytyy pakolliset oluttölkit, rasiassa jalopeño-säilykettä ja punainen pussi, joka pilkottaa on Fazerin Eucalyptys-karkkipussi. Lisäksi takaa löytyy pikaliimapakkaus.

Ylimmäisellä hyllyllä on pari parmesaanipussia, muutama pieni annosketsuppi ja tuore hiivaa.


Astiani ovat tällä hetkellä niin käytännöllisiä ja tylsiä, etteivät ansaitse omaa postaustaan, vaan ujutan ne tähän samaan mukaan. Lähes kaikki astiat ovat valkoisia ja yksinkertaisia lukuunottamatta espressokuppeja, joissa on säväys romantiikkaa. Ylimmällä hyllyllä on arkiviinilasit ja pari olutlasia.

Hedelmäkorini ei välttämättä ole suomalaiselle kovinkaan eksoottinen ja suurinta osaa, ehkä kaikkia, näistäkin hedelmistä saa Suomesta.

Alimmaisessa korissa on papaija, pari persikkaa, luumua ja päärynää.

Toisessa korissa on mangoja, kiivejä ja omenoita.

Ylimmäisessä korissa on banaaneja, appelsiineja, maracuya, eli passiohedelmiä ja limesitruunoita.

Arkipäivän romantiikkaa

Tänään päivä alkoi tahmeasti. Olin nukkunut koko yön huonosti ja terrorisoinut myös miehen unta pyörimiselläni, vessaramppauksella ja - valitettavasti - kuorsaamalla. Olenkin siis ehtinyt siihen vaiheeseen raskautta, jolloin aloitan kuorsaamisen, eikä kyse ole mistään viehkeästä tuhinasta, vaan kuorsaan kuin humalainen 150 kiloinen mies. Onneksi useimmiten hyvä asento löytyy ja silloin kuorsaaminenkin häviää.

Istuin vielä klo 10 aamulla pyjama päällä tietokoneen ruutua tuijottaen, olin saanut kaksi toimeksiantoa käännettyä ja pohdin suihkuun menemistä ja ruuan laittamista. Sain itseni keittiöön asti aloittaakseni ruuanlaiton ja yllätykseni oli suuri, kun huomasin, että jääkaapissa odotti päiväruoka valmiina "elmukelmulla" peitettynä. Kulhojen päällä oli lappunen, jossa luki yksinkertaisesti "mina rakasta sinua". Muistin eilen illalla maininneeni miehelle mitä suunnittelin valmistaa nenalle ja itselleni päiväruuaksi. En kuitenkaan aamulla huomannut miehen touhuja, koska heräsin vasta suihkun ääniin ja ruoka oli valmistettu ennen sitä.

Marsimme nenan kanssa tyytyväisinä kylpyhuoneeseen: nena kasaamaan valitsemiaan palapelejä ja minä suihkuun. Sitä tulee kumman hyvälle tuulelle pienistä, mutta niin suurista, asioista.

Ei suuria suklaarasioita, reheviä ruusukimppuja ja timanttisormuksien säihkettä, vaan sitä arkipäivän romantiikka parhaimmillaan.

Arkipäivän onnea

Tänään ripustelimme nenan kanssa pyykkejä narulle. Tuuli puhalsi navakasti ja pyykit hulmusivat. Nena katseli puhdasta pyykkiä, otti minua kädestä kiinni ja totesi: "kaanista, äiti". Ja olihan se kaunista - puhtaat pyykit raikkaassa ilmassa.

Pyykkien pesemisessä on oma viehätyksensä. Pyykkikonehan tekee sen suurimman ja rankimman työn, mutta tuottaa suurta nautintoa erotella likapyykki eri kasoihin, latoa koneeseen ja odottaa puhtaan pyykin ripustamista. Nena osaa nauttia pyykkien ripustamisesta samalla tavalla kuin minäkin, hän haluaa ehdottomasti itselleen kaikkien sukkien ripustamisen ja laittaa ne enemmän tai vähemmän näppärästi roikkuviin pyykkipoikiin kiinni. Sillä aikaa minä saan ripustella muut vaatteet rauhassa. Uutta pyykkikoneellista odotellessa voi leikkiä vaikka piilosta ripustettujen vaatteiden välissä. Mitä siitä jos pienet sormet tahrivatkin jonkun vaatteet hiekkaiseksi, kone pesee sen kyllä uudelleen - koska se iloinen kikatus, joka kuuluu aina vaatteiden takaa piilosta on ehdottomasti pienen lisätyön arvoista!

Perheen kesken

Käly palasi eilen kotiinsa ja me palasimme taas arkeen. Enää ei tarvitse joka viikonlopulle koittaa keksiä jotain mielenkiintoista tekemistä, ei tarvitse pohtia liikaa joka päivän aterioita ja kotona voi jälleen hiippailla alusvaatteisillaan ympäriinsä hitaasti käynnistyvien aamujen kunniaksi.

Eilen miehen sisko palasi kotiinsa ja sain taas valtakuntani itselleni ja nenalle takaisin. Eilen nautimme rauhallisesta sunnuntai-iltapäivästä torkkumalla miehen kanssa kainalokkain nenan päiväunien aikana, hiippailimme ympäri taloa puolipukeisina ja söimme ruuaksi jääkaapista lauantain lounaan jämiä. Illalla istuimme nenan kanssa sohvalla ja leikimme. Tyttö katsoi isäänsä ja minua, huokaisi syvään ja totesi "papi, mami ja Mimi tässä - hyvä juttu". Typykkäkin taisi olla kaivannut ihan vaan perheen kesken oleskelua. (Nena nimittää nykyisin itseään toisinaan Mimiksi, koska eräs leikkikaveri puistossa ymmärsi Nenan nimen olevan Mimi).

Tänään aloitimme päivän reippailulla. Pari kuukautta sitten palkkasimme erään ystäväni meille Personal traineriksi. Hän tulee kaksi kertaa viikossa ja reippailee ensin minun kanssani ja sitten "rääkkää" miestä tunnin verran. Nyt kuitenkin siirsin oman tuntini aamupäivälle ja on huomattavasti rennompaa ja nenan mielestä kivempaa reippailla aamuisin kuin illalla (myös oma jaksaminen on aamulla paljon parempaa eikä harjoitussupistusten takia tarvitse hiljennellä kävelyvauhtia). Synnytyksen jälkeen (heti kun lääkäri näyttää vihreää valoa) on tarkoitus aloittaa minunkin kohdallani lihastreenaus... Tässä ennen synnytystä, ilmojen ja uima-altaan lämmettyä, on tarkoitus vaihtaa kävelylenkit vesijumppaan, koska vesi kannattelee paremmin mahaa. Synnytyksen jälkeen olisi tarkoituksena etsiä ne kadonneet lihakset ja saada aikaiseksi hyvä yleiskunto, varsinaista laihduttamista ei voi ajatella ennen kuin imetys on loppunut.

Tulee kyllä energinen olo, kun on reippaasti kävellyt tunnin kivassa seurassa! Jaksaa kummasti pestä neljä koneellista pyykkiä odottamaan viikkosiivoajaa, joka silittää ne...

Miten päivät kuluvat?

Olen entisessä blogissakin pohtinut kotiäidin päivien rientämistä ja sitä, miten aina tuntuu, ettei ehdi tekemään kaikkea tarpeellista ja silti ihmiset (usein) ajattelevat, että kotiäiti istuu kotona ja raapii vatsaansa.

Minun vuoteni jakaantuu kahteen osaan: tammi-kesäkuu, jolloin töitä riittää ihan niin paljon kuin ehdin tekemään + nenan kanssa seurustelu, kodinhoito ja muu elämä ja sitten heinä-joulukuu, jolloin töitten suhteen ei ole hätää, ne ehtii tekemään muun ohella ja suurimman osan ajasta vie nena ja koti.

Kirjasin viime viikolla ihan huvikseni ylös päivän ohjelman:

7:30 Herätys, nena potalle, vaatteet päälle, aamupalan tekoa ja syömistä ja miehelle heiluttamista nenan kanssa portailla.

8:30 Itse suihkuun, nena leikkii sillä aikaa kylppärissä "siivoajaa" ja laittaa laatikoston uuten järjestykseen (joka ikinen kerta).

8:50 Omat vaatteet ylle ja ensimmäinen koneellinen pyykkiä pyörimään. Koneen pestessä vaatteita petaan sängyt, siivoan keittiöstä aamupalan jäljet ja lajittelen seuraavan koneellisen valmiiksi pyykkikoneen viereen - nena leikkii takkahuoneessa omia leikkejään.

9:30 Pyykit narulle ja tokat koneeseen. Nena ojentelee pyykkipoikia, joten pyykkien ripustamiseen menee jonkin verran aikaa, mutta kaikilla on kuitenkin kivaa.

9:45 Kaivan kanapalat jääkaapista, maustan ja jätän odottamaan ruuanvalmistusta, pistän riisin keittymään. Nena haluaa hedelmän välipalaksi, jonka syömisen jälkeen käydään potalla ja vaihdetaan vaippa.

10:00 Järjestämme nenan kanssa farmileikin takkahuoneen lattialle ja leikimme yhdessä.

10:15 Pyykkien ripustamista (tällä kertaa yksin, koska nena jäi farmileikkiin).

10:25 Valmistan pullataikinan ja jätän sen kohoamaan.

10:45 Avaan tietokoneen, vilkaisen sähköpostin, facebookin ja blogit. Nena leikkii työhuoneessa muovieläimillä ja nukellaan vaatien leikkiin osallistumista vähän väliä.

11:30 Kanapalat kattilaan ja keittymään, kastike valmistumaan. Riisit oli onneksi riisinkeittimessä, joka sammuu itsestään.

12:00 Nenalle ruoka lautaselle ja itselle myös.

12:20 Pöydän (ja sen alustan) siivousta. Nena menee potalle istumaan ja minä teen päiväunimaidon valmiiksi.

12:40 Nenalle puhdas vaippa päälle, maitopullo kainaloon ja pinnasänkyyn. Loikoilen nenan läheisyydessä sängyllä odottaen hänen nukahtavan.

13:15 Herään hätkähtäen puhelimeen. Ehdin vastaamaan ennen kuin nena herää - väärä numero.

13:18 Aloitan pullataikinan alustamisen - on ainakin kohotettu kunnolla! Jätän pitkon ja korvapuustit kohoamaan pelleille liinojen alle ja palaan sähköpostien ja facebookin pariin.

14:00 Käyn laittamassa ekat pullat uuniin ja palaan koneelle.

14:15 Vaihdan tokat pullat uuniin ja juoksen takaisin koneelle, koska vanhempani soittavat skypellä.

14:30 Seuraavat pullat uuniin ja nena herää. Neiti potalle ja puhdas vaippa päälle. Nena saa vielä lämpimän pullan välipalaksi ja menee takapihalle keinumaan sillä aikaa kun minä aloitan pyykkien keräämisen.

15:00 Minä lustaan pyykkejä ja nena ruinaa maitopulloa.

15:20 Valmistan nenalle maitopullon ja lähetän tytön juomaan sen television seuraan.

15:30 Pyykit lustattu ja järjestelty kaappeihin - osa jää odottamaan viikkosiivoajaa, joka silittää ne. Nenan kanssa kävelylle ja puistoon.

17:00 Takaisin kotiin, nena syö kiisseliä ja muroja ja jää katsomaan lasten musiikkituokiota, minä keitän itselleni kupin teetä.

17:30 Nenan mummi ja pappa soittavat uudelleen, tällä kertaa jutellakseen nenan kanssa.

18:00 Nena haluaa leikkiä "kokkailu"-leikkejä leikkiastioilla. (ja nukeilla, ja legoilla, ja palapeleillä)...

19:00 Nena suihkuun, vesileikkejä. Mamma istuskelee kylppärin lattialla ja järjestelee kylpyhuoneen laatikostoa uudestaan järjestykseen...

19:30 Nenalle oloasu päälle, telkasta tulee peixenauta (ihana brasilialainen lastenohjelma, jota nena katsoo innoissaan) ja samalla iltapuuron syömistä.

20:00 Telkka kiinni, lukutuokio, jonka aikana nena tuo niin monta kirjaa kuin jaksaa äitin tai isin luettavaksi.

20:30 Pyjama päälle, hampaiden harjaus ja naaman pesu. (ja sen unimaidon valmistus).

20:45 Nena nukkumaan, äiti makaa lähellä hiljaa kuin hiiri ja näyttelee nukkuvaa.

21:30 Nena nukahtaa - tai mies herättää sen äidin... Iltapalan valmistusta ja syömistä.

22:00 Leffan katsomista miehen kanssa.

22:30 Nena näkee painajaisia ja alkaa itkemään. Nenan rauhoittelua makkarissa.

23:45 Mies tulee nukkumaan, kertoo kuiskaten elokuvan juonen. Nena nukkuu vaihteeksi rauhallisesti, itsekin nukkumaan.

01:15 Uusia painajaisia. Nenan rauhoittelua.

01:45 Uudelleen kunnolla nukkumaan.

03:30 Kauhukohtaus. Nenan herättelyä, rauhoittelua, avuttomuuden tunnetta (vanhemmat) ja lopultakin onnistuneesti rauhoiteltu tyttö.

04:45 takaisin nukkumaan.

07:30 Pinnasängystä kuuluu "mañana äiti!" "hola papi amor". Vanhemmat esittää nukkuvia ja nena asettuu takaisin nukkumaan.

08:00 Nena herää uudelleen "äiti-kulta"-kujerrus tehoaa ja äiti nousee viemään tyttöä potalle ja uusi päivä lähtee käyntiin.

Mahaa en ehtinyt raapia ollenkaan, en vaikka kuinka kutitti ja lupaan itselleni lauantaina keskittyä pikkuisen enemmän lepäämiseen ja vauvan potkujen kuullostelemiseen - jos ehdin. Sen verran laiskottelua tämä kotiäidin elämä...

ps. useimmiten nena nukkuu lähes kaikki yöt ihan hyvin - herää vain muutaman kerran pyytämään tuttia tai haluaa pitää hetken äitin kädestä kiinni, mutta joskus noita painajais- tai vielä pahempaa, kauhukohtausöitä mahtuu mukaan.

Rakkaat rutiinit

Ennen nautin elämän suunnittelemattomuudesta. Kun muutin Suomeen vuonna 2002, ihmiset kysyivät minulta usein: "jäätkö nyt pysyvästi Suomeen?" ja aina vastasin: "no joo, toistaiseksi pysyvästi". Se oli ainoa oikea vastaus, vaikka olikin sekava, en ollut ajatellut vielä muuttaa muualle, mutta en ollut myöskään valmis kirjoittamaan osoitettani kiveen. Ja vuonna 2004 muutinkin takaisin Ecuadoriin - taas toistaiseksi. Vuonna 2007 muutin Brasiliaan - tällä kertaa sen verran pysyvästi, että hieman ennen nenan syntymää ostimme omakotitalon. Tosin talon saa aina myytyä. En edelleenkään osaa sanoa, aiommeko asua täällä loputtomiin - toistaiseksi pysyvästi kyllä.

Vaikka kaukainen tulevaisuus onkin yhä kirjoittamatta - ja suunnittelematta - rakastan elämässäni rutiineja, niitä tasaiseen toistuvia asioita, ennalta arvattavuutta. Nena rakastaa rutiineja yli kaiken. Hänestä on ihana tietää, että seuraavaksi menemme leikkimään pihalle, sitten syömme ja hän menee päiväunille. Lapselle rutiinit tuovat turvaa - pysyvyyttä.

Aiemmin rutiinit tuntuivat puuduttavilta, arki maistui pahville. Nyt nautin kaikkein eniten rakkaista rutiineista - minusta on tainnut tulla huomaamattani vanha.