Pienet ikenet jauhavat hieman kiukkuisesti tuttia,
joka tipahtelee suusta vähän väliä.
Kulmat kurtistuvat ja silmiin ilmestyy vakava päättäväinen katse.
Tutin jauhaminen nopenee,
posket muuttuvat punaisiksi ja kurkusta kuuluu matala ärinä.
Hetken kuluttua kuuluu "paukuttelua ja rupsutusta".
Kasvot palaavat hetkeksi tyyniksi ja tutti tipahtaa suusta.
Silmät sulkeutuvat ja hengitys tasaantuu.
Sitten kulmat rypistyvät uudelleen tuimaan kurttuun,
ärinä purkautuu kurkusta ja silmät avautuvat sirrilleen
- "paukuttelu ja rupsutus" jatkuvat.
Hiljaisuuden laskeuduttua huoneeseen
lapsi avaa silmänsä ja kajauttaa ilmoille kutsuhuudon
- mahassa on aivan hervoton aukko, ihan varmasti on suuri,
kun ei miesmuistiin ole syönyt tipan tippaa,
eikä pikkuinen muista ollenkaan tankanneensa
mahansa täyteen juuri ennen nukahtamistaan vartti aiemmin.
Silmieni edessä oma pieni poikani,
suloinen vaativa ilme kasvoillaan
ja vaipassa lämpimät kakat.
joka tipahtelee suusta vähän väliä.
Kulmat kurtistuvat ja silmiin ilmestyy vakava päättäväinen katse.
Tutin jauhaminen nopenee,
posket muuttuvat punaisiksi ja kurkusta kuuluu matala ärinä.
Hetken kuluttua kuuluu "paukuttelua ja rupsutusta".
Kasvot palaavat hetkeksi tyyniksi ja tutti tipahtaa suusta.
Silmät sulkeutuvat ja hengitys tasaantuu.
Sitten kulmat rypistyvät uudelleen tuimaan kurttuun,
ärinä purkautuu kurkusta ja silmät avautuvat sirrilleen
- "paukuttelu ja rupsutus" jatkuvat.
Hiljaisuuden laskeuduttua huoneeseen
lapsi avaa silmänsä ja kajauttaa ilmoille kutsuhuudon
- mahassa on aivan hervoton aukko, ihan varmasti on suuri,
kun ei miesmuistiin ole syönyt tipan tippaa,
eikä pikkuinen muista ollenkaan tankanneensa
mahansa täyteen juuri ennen nukahtamistaan vartti aiemmin.
Silmieni edessä oma pieni poikani,
suloinen vaativa ilme kasvoillaan
ja vaipassa lämpimät kakat.
Haluaisin tallentaa muistiini kaikki pienet hetket ihan normaalista arkipäivästä. Hassut ilmeet, tuimat äänet ja ennen kaikkea sen lämpöisen vauvantuoksun.
8 kommenttia:
Suloinen runo, ja niin täynnä todellisuutta! :)
Voi ihana kuvaus ihanasta arjesta
<3 Nuo maitokakat olivat kyllä ihania (vaikka niitä tulikin meillä 10-14/vrk eli joka imetyksen yhteydessä...), kun ne eivät edes haisseet pahalta.:) Tuli muuten elävästi mieleen tytön "pienet" äänet kahden ekan kuukauden ajalta: kun oli tulossa kakka alkoi sellainen ähkiminen ja örinä, että oikeasti olisi voinut kuvitella raavaan äijänkörilään punnaavan sitä ihtiänsä huoltiksen huusissa. Me vielä kuljimme hyvin vapaasti vauvan kanssa julkisilla paikoilla, niin että nämä hämmästyttävät desibelit saattoivat kajahtaa milloin missäkin arvostetun hienostolääkärin vastaanotolta merenrantaravintolaan. Jostain syystä aina silloin, kun muuten hiljaisuudessa olisi kuullut neulankin kilahtavan lattialle... Mutta meidän neiti olikin perin hienostunut jo ihan pienestä pitäen ;)
Todella kaunis postitus ja niin kivasti kuvailee vauva arkea!
Soolomamma: :) kiitos, rustailin aikani kuluksi paperille pojan touhua (samalla ojentelin koko ajan sitä tuttia) :D
Verqa A.: On se kumma miten noin pienet saa aikaiseksi just tollaset "kunnon rekkamiesäänet". Mulla oli nenan kanssa liikkuessa aina sellanen tunne, ettei kukaan usko, etten se ollut minä joka paukuttelee :D :D :D. Meillä nämä maitokakat on jo paksuuntuneet ja tulee enää vaan kolmisen kertaa päivässä, alussa oli just joka vaipassa ja vaipanvaihdon aikana :D.
Marianne H.: Kiitos :) koitan kirjata jotain ylös, ettei pääse unohtumaan kokonaan :).
oi mikä ihana muistiinpano!
vauvan työtä! :))
<3 <3
Maamaa: vauvan työtäpä juuri :) ja äidin korville niin suloinen ääni tuo rupsutus :D ei ainakaan niiden takia tarvitse itkeä myöhemmin. :)
ihan loistava runo, ja niin todellista! =)
Susanna P: nämä on just niitä asioita, jotka meinaa unohtaa tosi nopeasti :)
Lähetä kommentti