Minulla on hyvä mieli, koen olevani tärkeä, vaikka vaivannäköni onkin ollut hyvin pientä - vain arjen pyörityksen ohella tehtyä.
Jo nenan aikana minulla oli liikaa maitoa, pumppailin sitä pakkaseen ja lopulta ihan vaan lavuaariin kaadettavaksi, en pystynyt pikkuisen vauvan kanssa ajamaan keskustaan ja takaisin luovuttamaan äidinmaitoa - koin sen sekä itselleni, että maidon omistajalle liian raskaaksi. Puoli tuntia helteellä suuntaansa on pitkä matka autoa inhoavan pikkuvauvan kanssa, sitä paitsi: perille päästyäni, minun olisi pitänyt imettää oma lapseni, en olisi voinut luovuttaa maitoa silloin. Nyt tilanne on toisin, kaupungin synnytyslaitoksen maitopankki on järjestänyt "kuriiritoiminnan", joka hakee maidon sopimuksen mukaan kotoa. Lasten omalääkäri antoi tarvittavan lisämotivaation maidon luovuttamiseen mainitsemalla, että äidinmaidosta on kova pula ja että siksi sitä annetaankin vain pienimmille keskosille. (Lasten omalääkäri päivystää kerran viikossa synnytyssairaalassa ja vastasyntyneiden teho-osastolla).
Eilen luovutin ensimmäisen satsin pakastettua äidinmaitoa. En ollut ehtinyt keräämään kovinkaan paljoa ja suoraan sanottuna minua hieman nolotti, että maitopankista ajavat meille saakka hakemaan pientä tippaa maitoa. Mainitsin asiasta myös maitopankin sairaanhoitajalle, joka heti totesi joka ikisen millilitran olevan heille uskomattoman arvokasta tavaraa. Keskustelumme lomassa hän myös totesi, että tällä hetkellä pienin pikkukeskonen syntyi raskausviikolla 29 ja painaa alle puoli kiloa - hän jaksaa syödä kerrallaan yhden millilitran. Kirjaimellisesti jokainen tippa on tärkeä!
Voi kuinka pienestä voi tulla iloiseksi! Annan mielelläni ylimääräisen maidon sitä tarvitseville, varsinkin kun maitopankki ei suuresta tarpeesta huolimatta painosta ollenkaan vaan antaa minun luovuttaa maitoa aivan omaa tahtiani, mahdollisuuksieni mukaan. Enkä edes koe tekeväni "päivän hyvää tekoa", annanhan pois vain sen, mitä emme itse tarvitse.
Jo nenan aikana minulla oli liikaa maitoa, pumppailin sitä pakkaseen ja lopulta ihan vaan lavuaariin kaadettavaksi, en pystynyt pikkuisen vauvan kanssa ajamaan keskustaan ja takaisin luovuttamaan äidinmaitoa - koin sen sekä itselleni, että maidon omistajalle liian raskaaksi. Puoli tuntia helteellä suuntaansa on pitkä matka autoa inhoavan pikkuvauvan kanssa, sitä paitsi: perille päästyäni, minun olisi pitänyt imettää oma lapseni, en olisi voinut luovuttaa maitoa silloin. Nyt tilanne on toisin, kaupungin synnytyslaitoksen maitopankki on järjestänyt "kuriiritoiminnan", joka hakee maidon sopimuksen mukaan kotoa. Lasten omalääkäri antoi tarvittavan lisämotivaation maidon luovuttamiseen mainitsemalla, että äidinmaidosta on kova pula ja että siksi sitä annetaankin vain pienimmille keskosille. (Lasten omalääkäri päivystää kerran viikossa synnytyssairaalassa ja vastasyntyneiden teho-osastolla).
Eilen luovutin ensimmäisen satsin pakastettua äidinmaitoa. En ollut ehtinyt keräämään kovinkaan paljoa ja suoraan sanottuna minua hieman nolotti, että maitopankista ajavat meille saakka hakemaan pientä tippaa maitoa. Mainitsin asiasta myös maitopankin sairaanhoitajalle, joka heti totesi joka ikisen millilitran olevan heille uskomattoman arvokasta tavaraa. Keskustelumme lomassa hän myös totesi, että tällä hetkellä pienin pikkukeskonen syntyi raskausviikolla 29 ja painaa alle puoli kiloa - hän jaksaa syödä kerrallaan yhden millilitran. Kirjaimellisesti jokainen tippa on tärkeä!
Voi kuinka pienestä voi tulla iloiseksi! Annan mielelläni ylimääräisen maidon sitä tarvitseville, varsinkin kun maitopankki ei suuresta tarpeesta huolimatta painosta ollenkaan vaan antaa minun luovuttaa maitoa aivan omaa tahtiani, mahdollisuuksieni mukaan. Enkä edes koe tekeväni "päivän hyvää tekoa", annanhan pois vain sen, mitä emme itse tarvitse.
8 kommenttia:
Just kuule tänään lenkillä juostessa mietin, että oispa kiva, jos postaisit aiheesta, kun mainitsit viimeksi, että olet ruvennut luovuttamaan maitoa! Tosi ihana juttu minun mielestäni, justkin niille keskosille äidinmaidosta on paljon hyötyä eikä keskosten äitien ole aina helppo saada maidontuotantoa nopeasti käyntiin, pumppaamista ei voi imemiseen verrata. Mulla oli kanssa ns. suihkutissit ja maito tuli kauheella paineella sekä pumppuun että vauvan suuhun (+silmiin, nenään, vaatteille, lattialle jne...), olisin mielelläni luovuttanut ylimääräiset pois, mutta meillä olisi kanssa ollut yli 40 minsan matka yhteen suuntaan, eikä se 1,5 tuntia autossa pienen vauvan kanssa edes viileässä kelissä oikein kuulostanut järkevältä. Olenkin miettinyt, että onkohan täällä pohjoisessa kuriiripalvelua, jos joskus sattuisi niin onnekkaasti, että pääsis taas imettämään ;) Tai onhan tuo sairaala nyt lähellä, pienen kävelymatkan päässä, mutta ilman kunnon säilytyslaukkuja ei oikein viittis pakastettua maitoa kuljettaa...
Vera A.: Täällä tosiaan kaikki luovutettu maito menee keskosille, ja keskosten äideillä on tosiaan usein hankaluuksia saada maidontuotanto käyntiin, jos sitä saa, joten tarpeeseen ainakin menee. Ja saa helpolla itsellekin hyvän mielen :). Täällä tulee maitopankin sairaanhoitaja ihan kunnon autoon asennettavan pakastimen kanssa hakemaan, ei tällä kelillä varmaan pysyisi jäässä muuten. Sitten menee pastorisoitavaksi ja keskosille :). Musta on ihana luovuttaa maitoa, eihän se ole itseltä eikä vauvalta pois ollenkaan, että liikoja antaa pois. :)
Tästä tuli hyvä mieli myös lukijalle :-) Tosi hienosti järjestetty systeemi, että tullaan ihan kotoa asti hakemaan.
Maidonluovutus on tosi hieno juttu!! Ja pienikin määrä on tärkeä niille jotka sitä tarvitsevat. :)
Mun oma pikkuiseni joutui sairaalassa turvautumaan luovutusmaitoon kun olin synnytyksen jälkeisen yllättävän leikkauksen jälkeen tosi heikossa hapessa enkä pystynyt vauvaa itse hoitamaan ekoina elinpäivinään, joten olen kiitollinen niille jotka maitoa olivat luovuttaneet munkin lapseni syötäväksi. :)
Loistavaa, että on olemassa tuollainen 'kuriirinoutopalvelu' ja että luovutat maitoa sitä kipeästi tarvitseville. Olisi sääli kaataa niinkin arvokasta 'taikajuomaa' lavuaarista alas ...
Upea juttu, ratón!! :)
Suomessa kälyni aikanaan luovutti paljon maitoa sairaalaan, ja siitä jopa maksettiin tosi hyvin! Kälyllä tuli niin paljon ylimääräistä maitoa, että hän lahjoitti sitä litrakaupalla ja suorastaan tienasi sillä! :)
Perheenäiti: Toi kotoa hakeminen on aivan uskomattoman hyvä juttu! Mahdollistaa mulla ton luovuttamisen, en itse saisi jäisenä sairaalaan saakka enkä vauvan takia voisi sairaalassa kaikkea lypsää, kun meidän suursyömärillä olisi kuitenkin nälkä siellä... :)
Miia: kiitos kommentista! :) Mä en ollut ollenkaan sisäistänyt kuinka vähän täällä luovutetaan ja eihän se ole meiltä pois, muuta kuin se n. 15 minuuttia ajasta päivittäin, mutta yleensä sekin löytyy :).
Maamaa: Eiks oo hauska ajatella, et "oma tuotanto myy"? :D Täällä maidosta ei saa mitään korvausta vaan se lahjoitetaan samalla tavalla kuin esim. veri verenluovutuksessa. Tai saahan siitä hyvän mielen :). Taustalla on viranomaisten pelko siitä, että köyhimmät rupeaisivat luovuttamaan urakalla ja antaisivat omille lapsilleen korviketta.
Suomessahan tuota kuriiripalvelua on jonkin verran. Esim. täällä Jyväskylässä kanssa sairaalalta haetaan se maito ilmasena sieltä kotoa. Tosin, vaikka suomessa siitä maksetaan 18e/l, niin silti niistä luovuttajista on välillä tosi kova pula :(
Pikkusisko: Hämeenlinnassakin taisi olla kuriiripalvelu? Kyllä mullakin tekee tiukkaa, että ehdin/jaksan pumpata sitä maitoa :/
Lähetä kommentti