En aio sen kummemmin perustella tai puollustella sitä, miksi meillä on sekä viikkosiivoaja että puutarhuri. Viikkosiivoaja käy kahdesti viikossa ja puutarhuri kerran. Viimeisen puolen vuoden aikana on käynyt kerta kerralta selvemmäksi, että kummankin aika meidän taloudessamme alkaa käydä vähiin. Viikkosiivoaja on alkanut hutiloimaan ja tekemään kerta toisensa jälkeen samat tyhmyydet - joista ystävällisesti huomautetaan uudelleen ja uudelleen. Puutarhurin tunnin ruokatauko venyy viikko toisensa perään - tänään hän koki tarpeelliseksi sulatella ruokaansa liki kahden tunnin ajan - lisäksi hän käyttää viimeisen työtuntinsa suihkussa käymiseen ja hiustensa kampaamiseen.
Suomalaisella on melkoinen kynnys ruveta valittamaan toisten laiskuudesta - varsinkin jos ei itse ole koko päivänä saanut aikaiseksi muuta kuin pukea ja ruokkia lapsensa - leikkiä heidän kanssaan ja siinä sivulla vilkaista, onko töitä odottamassa. Mutta eihän kukaan laske työksi sitä, että istuu hetken tai toisen tietokoneen ääressä?
Minua kuitenkin harmittaa uskomattomasti se, että maksamme käyvän palkan kummallekin siitä, että he tulevat saamaan minut pahalle tuulelle muutamaan kertaan viikossa. Tiedän, etten selviäisi tämän talon siivoamisesta, pyykkäyksistä ja silityksistä ilman apua - saati sitten puutarhan hoitamisesta, mutta silti. Minun on useampaan kertaan tehnyt mieli yksinkertaisesti iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta "ai, et siis aio tehdä sitä? No, anna minä teen, sinä voit mennä sinne suihkuun ja kotiisi ja olla tulematta takaisin!". Olen pyöritellyt mielessäni jo useampaa tapaa irtisanoa jompi kumpi tai vaikka kumpikin kerrallaan. Olen kuitenkin luvannut miehelleni sietää viikkosiivoajaa (miehelle siitä joka kerta valittamatta) siihen saakka, että löydämme minulle jonkun muun avuksi. Tiukkaa kuitenkin tekee.
Jos palkkaa apua kotiin, eikö siitä pitäisi todella olla enemmän apua kuin harmia?
----- edit -----
Ja kyllä, postausta kirjoittaessani olen ollut varsin huonolla tuulella siitä huolimatta, että lapset ovat yhtä aikaa nukkumassa päiväunia.
8 kommenttia:
Meillä Meksikon kotona vaihtui muistaakseni vuoden aikana taloudenhoitaja ainakin 4 tai 5 kertaa. Aina oli joku syy, ja melkein aina jotain valittamista.
Eipä siinä mun mielestä ole mitään selittelemistä jos jollakulla on kotiapulaisia! Sehän on kuitenkin siellä päin maailmaa tavallisin asia mitä voi olla ja oudompaa on jos kotiapulaista EI ole. "Jos sinulla ei ole varaa palkata kotiapulaista niin olet itse apulainen".... :) :/
Pistä vaan pihalle molemmat epäkelvot ja palkkaat tilalle uudet luotettavammat ihmiset!
Suerte.
Oh, kaikki sympatia sinne! Taalla ainakin on tosi hankalaa loytaa kotiapulaista, joka olisi pysyva ja kykeneva... Ma jotenkin naiivisti kuvittelin, etta kunhan ilmoitan, etta tarvitaan kotiapulaista niin halukkaita on tyyliin jonossa portilla :D No, etsintaan meni useampi viikko kunnes lopulta tarppasi. Ihan taydellista tyyppiahan ei varmaan koskaan loydy mutta niin kuin sanoit, sen olis tarkoitus olla kotiapulainen eika kotiharmilainen. Tsemppia!
Tsemppiä! Tuo on juuri noin, ei apulaista hankita stressin lisäämiseksi. Oih, voin kuvitella miten hankalalta tilanne tuntuu.. Toivottavasti kuitenkin uusi apu löytyy pian ja nykyiset voivat suunnata uusiin seikkailuihin. Kun on kiire, iso koti ja paljon tekemistä, tarkoitukseen hankittujen apulaisten tuomaa harmia ei kyllä toivoisi.. Iso hali!!!
Sari: Näinhan se on, on tosi vaikea löytää hyvä kotiapulainen, meidän viikkosiivoaja on meillä kestänyt jopa reilut 4 vuotta ja olin tosi tyytyväinen... mutta sitten tän vuoden alussa jotenkin homma lähti siltä käsistä... Menikö motivaatio? Tarjoaako joku parempaa palkkaa? Ei hajuakaan, mutta ei huonoa jälkeä kuitenkaan viitsi katsella, jos siitä kuitenkin maksaa... :)
Mamãe: Yksi meidän kavereista, sellainen, joka on ikänsä asunut tässä kaupunginosassa ja tuntee lähes kaikki :D lupasi etsiä meille pari kandidaattia - ihmisiä, jotka uskaltaisi itse jättää omaan kotiinsa yksin. Toivottavasti niiden joukosta löytyy!
Karkki: Näinpä, ei kotiin palkatun avun pitäisi stressiä ainakaan lisätä... :/ Vielä en kuitenkaan irtisano, lupasin näin miehelle, vaan etsitään mahdollinen jatkaja ensin... Haleja myös teille!
No hyvä, että ystävä auttaa uusien apulaisten rekrytoinnissa; toivottavast uudet ja paremmat löytyy nopeasti - eihän tuollainen meno vetele ollenkaan, etteivät tee työtään kunnolla! Mulla menins kyllä hermot, jos puolet työpäivästä käytetään lounaaseen ja suihkussa oloon?!! MUR!
Ihanaa viikonloppua, jokatapauksessa <3
Hih, nyt mua naurattaa, kun joku suomalainen lukija taatusti repii tukkaansa ja valittaa ivallisesti, että joo, nykyaikana on vaikea löytää kunnon palvelusväkeä :DDD Meinaan Suomessa on kuulemma vieläkin aika tabu tuo kotiapulaisten käyttö.
Sen sijaan Italiassa on hyvin yleistä, että käy viikkosiivooja just parikin kertaa viikossa. Meillähän oli talvella sellainen etelä-italialainen rouva, joka pari viikkoa jaksoi siivota kunnolla ja sitten rentoutui niin, että lähinnä löntysteli ympäriinsä ja paras oli, kun mies alkoi siivota sen mentyä kotiinsa, kun oli kaikenlaisia roiskeita joka puolella :D Ja sitten vaati lomarahat kuukauden palkallisen loman lisäksi, vaikka oli ollut töissä vasta pari kuukautta, eikä vuotta, niin kuin yleensä on. Maksoin vielä ylimääräistä, eikä sekään ollut kuulemma tarpeeksi. Silloin meni hermot ja ilmoitin, että loman jälkeen soitan, jos on tarvetta... ei enää ole ollut... siis hänellä. Nykyinen etelä-italialainen neiti taas on loistopakkaus, siivoa kerran viikossa paremmin kuin edellinen 2krt viikossa. Ja kerran viikossa on sitten ammana tytölle, tämä nainen on oikea helmi, kova paiskimaan töitä, iloinen ja energinen eikä tosiaan käytä työaikaa kahvinjuontiin tai sauhutteluun, niin kuin edellinen, joka KERRAN suureen ääneen päivitteli, että oli siivonnut niin tarmokkaasti, ettei ollut edes tupakalle ehtinyt! Ikään kuin mun pitäisi olla ekstra-kiitollinen siitä, ettei käynyt tupakalla niin kuin yleensä. No joo, sorry tää valitus, mutta silloin otti muakin tosi paljon pattiin ja vissiin vieläkin, kun jaksan asiasta marista ;)
Nyt vaan itteä niskasta kiinni ja lorvehtijoille kenkää!!
Tuli jotenkin elävästi mieleen eräs virasto, jossa aamulla ensimmäinen tunti heräiltiin, meikattiin ja korjailtiin kynsiä, sitten lukaistiin päivän lehti, sitten olikin vuorossa jo ensimmäinen lakisääteinen venähtävä kahvitauko, jonka jälkeen saattoi hieman työskennelläkin, jos netiltä kerkesi, sitten olikin jo lounastauko, jonka jälkeen täydellä mahalla oli paha tehdä töitä eli oli parempi pitää juorutauko tai lukea iltapäivälehti, sitten se toinen ylipitkä kahvitauko, noin tunti töitä ja sitten korttia leimaamaan ja kotiin tasan varttia yli eikä yhtään myöhemmin. Tämä tarina on tosi. Ja tapahtui Suomessa.
Eihän tuo nyt varsinaisesti kirjoitukseesi liittynyt, mutta tuli vaan mieleen. Toivottavasti löydät tilalle paremmat työntekijät mahdollisimman pian!
Maamaa: Mä mietin itse sitä, että ei mulla oo aikaa tuollaisiin lepotaukoisin tai suihkussa läträämisiin, mutta sillä puutarhurilla kummasti on... Onneksi tosiaan saadaan apua uuden etsimiseen, pitäisi ensi viikolla haastatella yhtä...
Vera A.: Hankala jos joku ei tee kunnolla hommia, ei voi sanoa muuta kuin, että se sanonta on niin totta: "hyvä tuli, kun itse tein" :D. Mutta joo, apua minä tarvitsen, kun noi miehen työpäivät venyy sellasiksi 8-21 helposti eikä sitten sitä arvokasta perheaikaa viitsisi viikonloppuisin käyttää siivoamiseen kokonaan.
Elvira: :D ja tosta sai palkkaakin :D :D
Lähetä kommentti