Miten haluat munasi?

Tämän blogin ensimmäinen meemi :) oli ihan pakko poimia, kun olin sen Maamaan ja Rouvahoon blogeista lukenut...


Miten haluat munasi?
Paistettu molemmin puolin, keltuainen kiinteänä, mutta kokonaisena.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Kahvin maitolorauksen kera, teen maidolla. Kumpaankaan ei sokeria missään tapauksessa. Kahvia tosin en ole juonut lokakuun jälkeen lähes ollenkaan. Jäätee on kuumalla tosi hyvää myös!

Suosikkiaamiaisruokasi?
Arkipäivinä paahtoleipää ja teetä + jonkun hedelmän, viikonloppuisin panostan enemmän ja pilkon useita hedelmiä, teetä, paahtoleipää, kananmuna + jotain kinkkua.

Maapähkinävoi?
Ei kiitos.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
Sitruunamehua, pippuria ja ripaus suolaa tai sitten "vinagrete" eli etikka-öljyseos.

Colaa vai Pepsiä?
ei erityisesti väliä - jos itse ostan, otan pepsin.

Laiskottaa, mitä teet?
jonkun pikaisen kastikkeen ja pastaa

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
Calabreza-parmesaani.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
Lasangen, uunilohta ja perunoita tai jotain muuta pikkuisen parempaa.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
Kalapuikot ja pinaattikeitto, ei siis yhdessä vaan kummastakin on pahoja muistoja...

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Sekahedelmäkeitto tai rusinasoppa ja riisipuuro tuo heti mieleen isotädin. Lihapullat ja perunat mummin, loimulohi oman isän.

Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?
On. Meksikossa kieltäydyin kauniisti paahdetuista heinäsirkoista, enkä muutenkaan matolinjalle lähtisi.

Mikä oli lapsena lempiruokasi?
savustetut ahvenet

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
Ei tämä varsinainen ruoka ole, mutta oliivit.

Lempihedelmäsi ja - vihanneksesi?
Kamalan hankala... päärynä ja porkkana.

Lempiroskaruokasi?
(ensiksi huomautus, laiskana kopion kysymykset Maamaan blogista ja tähän jäi aluksi Maamaan vastaus... :D )Roskaruokaa tulee harvoin syötyä, kun on pikkulapsi taloudessa, mutta jos pizza lasketaan roskaruuaksi, niin pizza, mutta jos ei, niin varmaan McDonaldsin Big Mac - tylsää, mutta totta.

Lempivälipalasi?
Hedelmä.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
Kuten Maamaa, syön ensin pizzoista ja leivistä reunat ja sitten vasta keskuksen - eli sen parhaan osan.

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
Salaattia... varsinkin porkkanaraastetta.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
Pizzaa

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
Mediumina.

Saako olla jotain juotavaa?
Vettä, kiitos.

Punaista vai valkoista?
Punaviini nautiskeluviininä, molemmat menee ruokaviineinä.

Lempijälkiruokasi?
Kaikki mousset.

Täydellinen yömyssy?
joka ilta mukaan makkariin lähtee lasi vettä :D

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?
Pipareiden tekeminen äitin ja isoveljen kanssa, en osaa sanoa ikää.

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?
Äiti varmasti.

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?
Todennäköisesti on, mutta ne ovat isin varastoissa Suomessa.

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?
Pihvien paisto ainakin - ja yleensäkin vieraille kokkaaminen.


Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?
Eniten käytetyin on fiscarsin veitset ja suurin pettymys on varmaan mehulinko, jonka pesemiseen menee aikaa ihan tajuttoman kauan...

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?
Uskomatoman vaikea miettiä mitään. Paistettu kypsä ruokabanaani on tosi hyvää monen ruuan kanssa, mutta ei kai se varsinaisesti outoa ole, koska se on ihan perinneruokaa Ecuadorissa...


Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?
hedelmät, vihannekset ja pasta...

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?
Mielikuvitus ainakin arkena: useimmiten teen vaan rutiinilla jotain arkiruokaa mahdollisimman nopeasti..

Paljon potkuja

Kuten jalkapallon MM-kisojen aikaan kuuluukin: juniori on voimistanut potkunsa mielettömän lujiksi, jotka näkyvät selkeästi mahan ulkopuolelle, varsinkin virtsarakko ja häpyluu ovat lapsosen mielestä kivoja paikkoja potkia. Nenan potkut eivät tainneet koskaan olla näin voimakkaita, vaikka istukan sijainti onkin aivan sama: etuseinämällä.

Eilen Brasilia-Chilepeliä katsellessa lapsi-raukka tuntui säikähtävät voimakkaita vuvuzela-torvia, jotka kuuluivat vahvasti sisälle taloon. Afrikkalaisorjat toivat vuvuzeloja aikoinaan Brasiliaan ja jalkapallofanit pitävät niistä liiankin kovasti. Pelin jälkeen meni hetki jos toinenkin siihen, että lapsonen rauhoittui ja lopetti äitinsä rummuttamisen. Seuraava Brasilian peli onkin perjantaina aamupäivällä, mikä tarkoittaa sitä, ettei perjantaille kannata suunnitella mitään menoja, koska mikään ei ole auki - jopa ostoskeskukset menevät pelin ajaksi kiinni.

Nyt nena haluaa aloittaa piirtämisen ja koska nenan mielestä seinämme tarvitsisivat piristäviä vivahduksia, on parasta mennä piirtämään neidin seuraksi.

Nena 2v

Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin (11:30) pääsin sairaalassa omaan huoneeseeni, jonne kärrättiin heti pieni ja kiukkuinen tyttölapsi. Hän oli vasta muutaman tunnin ikäinen ja huusi vihaisesti. Hänellä oli nälkä. Rinnalle päästyään hän rauhoittui, aloitti imemisen ja sulki silmänsä. Katselin pientä täydellistä lasta sylissäni ja ihmettelin, kuinka olimme miehen kanssa saaneet aikaiseksi jotain näin ihanaa - oikein pienen ihmeen. Ajattelin silloin, että hämmennys hälvenisi ajan kuluessa ja asiaan tottuisi, mutta minun on myönnettävä, että edelleen herään toisinaan aamuyöllä ja kurkistan nenan sänkyyn, tarkistan hänen hengittävän ja unisesti ihmettelen, että hän todella on meidän pieni tyttäremme.

Nena-nuppunen osoitti heti pienenä omaavansa rautaisen tahdon ja olevansa kaikkea muuta kuin rauhallinen lapsi. Hän ei koskaan nauttinut viltillä loikoilusta ja lelujen katselusta. Hän halusi syliin, liikkeelle ja museo-oppaan selittämään kerta toisensa jälkeen kodin tavaroista. Koliikiltakaan emme säästyneet, mutta onneksi kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen mahakipristelyt hellittivät ja itkuisuus väheni. Oma tahto on kasvanut tytön mukana, ehkä jopa nopeammin kuin itse lapsi. Hän tietää mitä tahtoo ja myös sen, miten aikoo tahtomansa saavuttaa. Katseellaan hän viestii vanhemmilleen: "estäkää, jos pystytte" ja aloittaa toiminnan. Viime aikoina typy oppi (oletettavasti televisiosta) sanomaan "calma mamá", "calma papá" aina, jos näkee, että nyt vanhempien pinna kiristyy ja kohta tulee palautetta... Toisinaan neidin alitajunta pettää neidin ja siinä vaiheessa, kun nena on tekemässä jotain kiellettyä, kuuluu "calma mamá". Ja jos nenalle selittää "äiti on rauhallinen, mutta sinä et voi tehdä tuota", saa vastaukseksi värisevällä äänellä sanotun "calma mamá" ja kyyneleitä täynnä olevan katseen - pieni kiristäjä.

Ja nyt hän on jo 2-vuotias. Minun pieni ihmeeni, tahto-lapseni. Samaan aikaan niin suuri ja silti niin viaton, haavoittuvainen ja pieni. Äitikanan tekisi mieli levittää siipensä ja kaapata pieni niiden alle maailmalta turvaan, mutta silti on pakko antaa pienen jatkaa maailman tutkimista. Lohduttaa, jos maailma kolhii ja koittaa tukea itsenäistymistaipaleella.

Minun pieni tyttäreni, jo kaksivuotias uhmaikäinen lapsi - ja silti tuntuu, että hän olisi syntynyt vasta eilen.

Uudet tuulet

Kevään aikana entisen blogin päivittäminen jäi. Elämässä oli kaikkea liikaa kerrallaan; liikaa töitä, liikaa odotusta, liikaa tekemistä ja ennen kaikkea aivan tarpeeksi leikkimistä. Jätin siis syrjään asioista sen, jonka hylkääminen aiheutti pienintä pahaa. Nyt kuitenkin työtahti rauhoittui, tänään aloitan noin kuukauden mittaisen lomani ja huomasin kaipaavani suunnattomasti kirjoittamista. Mietin hetken päiväkirjan korkkaamista, mutta kyllä blogin kirjoittaminen on mukavampaa: tuohan se kanavan kommunikoida muiden kanssa. Joten tässä taas olen.

Osittain vanhan blogin hylkäämiseen vaikutti sen viimeisissä postauksissa olevat surulliset asiat, en vain saanut itsestäni irti tarpeeksi kirjoittaakseni uusia, iloisempia uutisia. Mutta ei siitä sen enempää, nyt puhaltavat uudet tuulet.

Nena täyttää huomenna 2 vuotta, lokakuun alkuun odotellaan vauvaa syntyväksi. Elämä on taas täynnä odotusta, vaikka Nena kyllä pitää huolen, että jalat pysyvät maassa ja tulevaisuuden suunnittelu ei vie kovin paljoa aikaa elämästä.

Eli tässä taas olen. Uudet tuulet puhaltakoon.