Uusia hienoja taitoja

Tänä aamuna ripustin pyykkejä narulle, nena lykki kolmipyöräistä mopoaan jaloilla eteenpäin ja kuljetti minulle pyykkipoikia. Kun saimme pyykit narulle, totesin tytölle, että olisi helpompi liikkua, jos nostaisi jalat polkimille, samaan aikaan lajittelin pyykkejä seuraavaan koneelliseen. Selkäni takaa alkoi kuulua muovipyörien ratinaa kivetyksellä ja nenan hihkaisu "kato äiti! ya puedo! mami, kato!". Käännyin nopeasti katsomaan ja typykkä oli oikeassa: hän oppi polkemaan kolmipyöräisellään myös eteenpäin. Aiemmin neiti on osannut peruttaa taitavasti polkien, nyt siis suunta on myös eteenpäin. Nyt meillä - kuten varmaan arvaatte - liikutaan ulkona vain kolmipyöräisellä polkien. ;) Osaa typykkäkin olla pollea taidostaan - ja niin on äitikin.


------------ EDIT-----------------
Tänään opittiin myös avaamaan suljetut ovet. Tästä taidosta nena on huomattavasti enemmän innostunut kuin äitinsä, jonka mielestä oli äärimmäisen helppoa, kun kykeni estämään nukkejen kylpytuokiot vessanpöntössä niin helposti, kuin oven sulkemalla...

Perheen kesken

Käly palasi eilen kotiinsa ja me palasimme taas arkeen. Enää ei tarvitse joka viikonlopulle koittaa keksiä jotain mielenkiintoista tekemistä, ei tarvitse pohtia liikaa joka päivän aterioita ja kotona voi jälleen hiippailla alusvaatteisillaan ympäriinsä hitaasti käynnistyvien aamujen kunniaksi.

Eilen miehen sisko palasi kotiinsa ja sain taas valtakuntani itselleni ja nenalle takaisin. Eilen nautimme rauhallisesta sunnuntai-iltapäivästä torkkumalla miehen kanssa kainalokkain nenan päiväunien aikana, hiippailimme ympäri taloa puolipukeisina ja söimme ruuaksi jääkaapista lauantain lounaan jämiä. Illalla istuimme nenan kanssa sohvalla ja leikimme. Tyttö katsoi isäänsä ja minua, huokaisi syvään ja totesi "papi, mami ja Mimi tässä - hyvä juttu". Typykkäkin taisi olla kaivannut ihan vaan perheen kesken oleskelua. (Nena nimittää nykyisin itseään toisinaan Mimiksi, koska eräs leikkikaveri puistossa ymmärsi Nenan nimen olevan Mimi).

Tänään aloitimme päivän reippailulla. Pari kuukautta sitten palkkasimme erään ystäväni meille Personal traineriksi. Hän tulee kaksi kertaa viikossa ja reippailee ensin minun kanssani ja sitten "rääkkää" miestä tunnin verran. Nyt kuitenkin siirsin oman tuntini aamupäivälle ja on huomattavasti rennompaa ja nenan mielestä kivempaa reippailla aamuisin kuin illalla (myös oma jaksaminen on aamulla paljon parempaa eikä harjoitussupistusten takia tarvitse hiljennellä kävelyvauhtia). Synnytyksen jälkeen (heti kun lääkäri näyttää vihreää valoa) on tarkoitus aloittaa minunkin kohdallani lihastreenaus... Tässä ennen synnytystä, ilmojen ja uima-altaan lämmettyä, on tarkoitus vaihtaa kävelylenkit vesijumppaan, koska vesi kannattelee paremmin mahaa. Synnytyksen jälkeen olisi tarkoituksena etsiä ne kadonneet lihakset ja saada aikaiseksi hyvä yleiskunto, varsinaista laihduttamista ei voi ajatella ennen kuin imetys on loppunut.

Tulee kyllä energinen olo, kun on reippaasti kävellyt tunnin kivassa seurassa! Jaksaa kummasti pestä neljä koneellista pyykkiä odottamaan viikkosiivoajaa, joka silittää ne...