Toissa yönä jouduin yhden painajaiseni sisälle - tai painajaiseni tuli minun todellisuuteeni sisälle, miten vain.
Nena heräsi jostain syystä pirteänä klo 02 ja suostui viipymään sängyssään vain ja ainoastaan käteni seuranaan, joten roikuin ison mahani kanssa sängyn reunalla pidellen kättäni neidin ulottuvissa. Torkahdin hetkeksi ja heräsin makuuhuone täynnä valoa - nena oli käynyt laittamassa kattolamppuun valon. Valot pois, nena sänkyyn, käsi ojolleen. Klo 05 neiti nukahti vihdoinkin ja minä nousin vessaan (ah, ihanat loppuraskauden vessaramppaukset) ja takaisin sänkyyn pääsin klo 05:10. Autuaasti asettauduin rauhallisesti hengittävän mieheni viereen nukkumaan, vedin peittoa itseni päälle ja torkahdin - heräten 05:20 karmeaan tunteeseen, että joku/jokin kutittaa käsivarttani. Refleksin omaisesti nappasin kutittelijan käteeni, heitin sen patjalle ja singahdin ylös sängystä (tämän mahan kanssa suunnilleen olympiamitallin veroisella nopeudella). Sanoin ääneen: "alguien caminó en mi brazo" (joku käveli käsivarrellani), mieheni hyppäsi sängystä, sytytti kattovalot ja paikallisti mustan tuhatjalkaisen, joka raivoisasti kipitti kaikkine jalkapareineen sängyltämme lattialle turvaan. Prinssi Rohkeani jäädessä taistelemaan lohikäärmettä vastaan, minä riensin vessaan pesemään käteni desinfioivalla saippualla ja runsaalla vedellä. Kättäni kihelmöi ja kutitti - siinä näkyi pistojälki.
Mieheni tapettua ilkeän hirviön sekä hävitettyä sen "maalliset jäänteet" vessanpöntön kautta, seurailimme puolisen tuntia mahdollisten allergiareaktioiden ilmestymistä. Käsi turposi, nenä tukkoontui ja aivastelu alkoi - nappasin antihistamiinin, joka posti oireet hyvin pian. Palasimme nukkumaan (tutkittuamme ensin makuuhuoneen "suurennuslasin avulla").
Mieheni nukahti varsin pian uudelleen, nena ei edes herännyt "taistelun" aikana - minä valvoin. Valvoessani hymyilin itsekseni, katselin aamun haaleassa valossa mieheni kasvoja ja olin kiitollinen - kuinka moni mies heräisi valmiina "sotaan" syvästä unesta kuullessaan ötökkäkammoisen vaimon sanovan pimeässä, että joku käveli hänen käsivarrellaan? Myönnän itsekin, että olisin varmaan pimeässä tehnyt saman hälytyksen muurahaisestakin - sellaisesta minimaalisen kokoisestakin.
Aamulla totesin miehelle, että olisin varmasti sanonut samaa muurahaisestakin; mies hymyili ja totesi, että niin olen tehnyt aiemminkin (totta, en vain muistanut sitä kertaa), mutta hän myös totesi vakavana, että hänen mielestään silti mikä tahansa säikähdykseni ansaitsee nopean reaktion - ja toisinaan säikähtelen ihan aiheestakin. ;)
Kuva lainattu jostain netistä, minulla ei tosiaankaan ollut kameraa sängynvieressä (ja vaikka olikin ollut, en olisi sitä ajatellutkaan). Nämä mustat tuhatjalkaiset ovat vaarallisia vain meille ampiasillekin allergisille - onneksi kyseinen hirviö ei tainnut minua kunnolla pistää.
Nena heräsi jostain syystä pirteänä klo 02 ja suostui viipymään sängyssään vain ja ainoastaan käteni seuranaan, joten roikuin ison mahani kanssa sängyn reunalla pidellen kättäni neidin ulottuvissa. Torkahdin hetkeksi ja heräsin makuuhuone täynnä valoa - nena oli käynyt laittamassa kattolamppuun valon. Valot pois, nena sänkyyn, käsi ojolleen. Klo 05 neiti nukahti vihdoinkin ja minä nousin vessaan (ah, ihanat loppuraskauden vessaramppaukset) ja takaisin sänkyyn pääsin klo 05:10. Autuaasti asettauduin rauhallisesti hengittävän mieheni viereen nukkumaan, vedin peittoa itseni päälle ja torkahdin - heräten 05:20 karmeaan tunteeseen, että joku/jokin kutittaa käsivarttani. Refleksin omaisesti nappasin kutittelijan käteeni, heitin sen patjalle ja singahdin ylös sängystä (tämän mahan kanssa suunnilleen olympiamitallin veroisella nopeudella). Sanoin ääneen: "alguien caminó en mi brazo" (joku käveli käsivarrellani), mieheni hyppäsi sängystä, sytytti kattovalot ja paikallisti mustan tuhatjalkaisen, joka raivoisasti kipitti kaikkine jalkapareineen sängyltämme lattialle turvaan. Prinssi Rohkeani jäädessä taistelemaan lohikäärmettä vastaan, minä riensin vessaan pesemään käteni desinfioivalla saippualla ja runsaalla vedellä. Kättäni kihelmöi ja kutitti - siinä näkyi pistojälki.
Mieheni tapettua ilkeän hirviön sekä hävitettyä sen "maalliset jäänteet" vessanpöntön kautta, seurailimme puolisen tuntia mahdollisten allergiareaktioiden ilmestymistä. Käsi turposi, nenä tukkoontui ja aivastelu alkoi - nappasin antihistamiinin, joka posti oireet hyvin pian. Palasimme nukkumaan (tutkittuamme ensin makuuhuoneen "suurennuslasin avulla").
Mieheni nukahti varsin pian uudelleen, nena ei edes herännyt "taistelun" aikana - minä valvoin. Valvoessani hymyilin itsekseni, katselin aamun haaleassa valossa mieheni kasvoja ja olin kiitollinen - kuinka moni mies heräisi valmiina "sotaan" syvästä unesta kuullessaan ötökkäkammoisen vaimon sanovan pimeässä, että joku käveli hänen käsivarrellaan? Myönnän itsekin, että olisin varmaan pimeässä tehnyt saman hälytyksen muurahaisestakin - sellaisesta minimaalisen kokoisestakin.
Aamulla totesin miehelle, että olisin varmasti sanonut samaa muurahaisestakin; mies hymyili ja totesi, että niin olen tehnyt aiemminkin (totta, en vain muistanut sitä kertaa), mutta hän myös totesi vakavana, että hänen mielestään silti mikä tahansa säikähdykseni ansaitsee nopean reaktion - ja toisinaan säikähtelen ihan aiheestakin. ;)
Kuva lainattu jostain netistä, minulla ei tosiaankaan ollut kameraa sängynvieressä (ja vaikka olikin ollut, en olisi sitä ajatellutkaan). Nämä mustat tuhatjalkaiset ovat vaarallisia vain meille ampiasillekin allergisille - onneksi kyseinen hirviö ei tainnut minua kunnolla pistää.
9 kommenttia:
Yyh, mikä örkki! Taidan tästä lähtien olla ihan tyytyväinen näihin meidän pieniin hämähäkkeihin...
Onneksi ei ehtinyt pistää pahemmin ja selvisit antihistamiinilla.
Perheenäiti: kyllä huoletti täälläkin hetken jos toisen... varsinkin kun yön aikaan ei muistettu heti kuinka myrkyllinen otus tuo hirviö onkaan... ja mitä sen myrkky vauvalle tekisi... Mutta sitten muistettiin et se vastaa vähän niin kuin ampiaista ja totesin et kun oireetkin on samat, otan vaan antihistamiinin niin kuin ampiaisen pistostakin :).
Uih, hui kauhistus mikä öttiäinen ja että se vielä pistääkin! Se on jo ihan riittävän kauhea tunne, että havahtuu siihen, että joku käppäilee pitkin käsivartta...
Joskus kakarana veljelläni oli tanssihiiriä, jotka usein karkailivat häkeistään ja kerran heräsin keskellä yötä siihen, että joku juoksi peiton alla pitkin jalkaa ja mahan yli... Siinä unentokkurassa ei heti tietenkään edes tullut mieleen, että mikä siellä peiton alla oikein vilistää ja hyppäsin salamana pois sängystäni todetakseni, että yksi niistä veljen hiiristähän se siellä sängyllä kökötteli. Ikimuistoinen kokemus kuitenkin...
OMG mä oisin saanut slaagin jos joku kävelisi käsivartta pitkin ja herättäisi!!! Huuto ois kutsunut varmasti naapuritkin apuun ... etkö muka kirkunut?
Kamala ötiäinen ja hirveetä, että ne pistääkin! Mitä sä muka olit sille tehnyt, että pisti?! MUR! EI saa pistää Ratónia!!!!!
Onneksi urhea ritarisi paloitteli paholaisen ja lähetti sen sinne minne kuuluukin! Ja onneksi sulla oli antihistamiinia valmiina, ettei allergiareaktio päässyt yltymään pahemmaksi...
halit!
Elvira: voin kuvitella kuinka kamala on herätä yöllä tanssihiiren tassutteluun! Unisena on varma, että pahin mahdollinen hirviö hyökkäsi kimppuun! Onneksi tuo musta tuhatjalkainen ei ole niin myrkyllinen kuin oranssi "veljensä" ja niitä meillä on näkynyt vain kaksi pihalla - toisen tappoi mies ja toisen tappoi mun pikkuveli apinanraivolla :D mokoma oli aika lähellä nenaa kun se huomattiin :D ja rakas pikkuveli tarttui "tappotoimiin" niin ripeästi ja tehokkaasti että <3
Maamaa: Mä olin just parikymmentä minuuttia aiemmin saanut nenan nukahtamaan, nukutettuani sitä non stop kolme tuntia keskellä yötä - en kirkunut :D, mieli teki kyllä... Mutta sen jälkeen kun mies vahvisti tappaneensa hirviön ja kantoi sen vessanpönttöön, alkoi puistattamaan ja itkettämään moinen iljetys, joka tulee tuolla tavalla pelottelemaan... :D Se varmaan pisti mua silloin, kun koppasin sen käteeni ja heitin päin patjaa...
Antihistamiineja mulla on aina pieni varasto kotona - ihan varmuuden vuoksikin :) Oon allerginen ampiaisillekin, niin niitä aina välillä tarvitsee...
Onneksi on oma Prinssi Rohkea <3
ps. vauva potki kyllä sitten loppuyön - taisi saada sen verran adrenaliinia mun säikähdyksestä...
Jaiks. Yöks. Aika inha petikaveri.. Onneksi sulla on niin ihana ritari vieressä, joka ryhtyy taistoon! :D Kieltämättä kylmät väreet hiipii täälläkin tuota kuvaa katsellessa ja mä olen just niin kuin sä, säikähtelyyn taipuvaista laatua.. ja välillä ihan aiheesta ;) muistan vielä niiiiin hyvin ne edellisen asunnon örkit, niistä tuli kyllä monta harmaat hiusta lisää :D Onneksi teillä on ollut vaan tämä yksi poikkeustapaus. Kerran meille tuli jopa peltohiiri sisälle etuovesta!
Onneksi myös allergiaoireet pysyi kurissa antihistamiinilla! Iso iso hali!!
Karkki: mä muistinkin just teidän ötökät :/ Onneksi pääsit niistä eroon! Meillä kerran seikkaili lisko olohuoneessa saakka - oli tullut avoimesta keittiön ovesta sisään ja seikkaillut eteenpäin... Muutaman muun kerran olen tavannut liskoja takapihalla, mutta ne onneksi juoksevat karkuun minkä kerkeävät - jos purevat ovat myrkyllisiä kuulemma myös. Liskot on sellasia 20-100cm pituisia, meidän pihassa suurin on ollut n. puolimetrinen, sisään saapastellut oli vain n. 20 cm.
Meillä mies on ihan varma, että saa vielä vanhemmalla iällä sydänkohtauksen jonkun pienen pienen hämähäkin takia - ei siis siksi, että pelkäisi hämähäkkiä, vaan siksi että mä säikytän sen säikähtämällä :D. Mä olen vakuuttanut, että kyllä se alkaa siihen mennessä tottua ;).
Yok! Olin ihan varma, etta se oli hamahakki kun aloin lukemaan tata postausta. Allottava toikin kylla. Meilla ei ole tollasia tuhatjalkaisia nakynyt eika itse asiassa hamahakkejakaan pitkiin aikoihin "koputtaa puuta" :) Toivottavasti pysyvat nyt poissa ja antavat teidan nukkua!
mamãe: mä en tiedä olisiko mulla enää henkistä tasapainoa, jos hämähäkki olisi yöllä mua uhkaillut :D... Meillä hämikset tuntuu olevan vähemmällä nyt kun mies keksi tukkia kukkapenkkien kivetysten ja mullan väliin jäävät "pikkuluolat". Toivottavasti pysyvätkin poissa sekä teiltä että meiltä :)
Lähetä kommentti