Elämäni Aakkoset

Kun Maamaa blogissaan kirjoitti elämänsä aakkoset, aloin miettiä oman elämäni aakkosia, mutta jätin aiheen hautumaan, nyt Vera A. kirjoitti omansa ja minä taisin saada tarvitsemani "tönäisyn" kirjoittaa omani loppuun.

A eli oma mieheni, A siis on mieheni nimen ensimmäinen kirjain.

Brasilia, nykyinen asuinmaani, nenan synnyinmaa ja tulevan vauvan myös.

Casa, eli oma koti. Olen varsinainen kotihiiri, vaikka olenkin kauas synnyinmaastani kulkeutunut. Minä nautin suunnattomasti rauhallisista kotipäivistä tyttäreni kanssa, pienistä hupsutteluista päivittäisten rutiinien ja kotihommien lomassa ja rauhallisesta illasta, jolloin kotona on oma pieni perheeni kokonaisuudessaan.

Delia, mieheni ja minut toisillemme esitellyt (ja jälleen kohtaamisemme junaillut) cupidomme ja molemmille rakas ystävä.

Ecuador, tätäkään ei tarvitse kauaa miettiä. Muutin Ecuadoriin heti lakkiaisteni jälkeen ja asuin siellä yhteensä noin 10 vuotta. Kaupan päälle oma mieheni on ecuadorilainen.

Freelance - nykyinen työsuhteeni.

Glögimaustetta tuon mukanani Suomesta joka kerta.

Haaveet: mitäpä olisi elämä ilman hauraita haaveita tulevaisuudesta?

Ikävä: pieni ikävä kaihertaa ulkomailla asuvan sydäntä joka päivä - huolimatta siitä missä maassa sattuu olemaan. Täällä on ikävä sukua ja Suomea, Suomessa on ikävä kotia...

Juniori: vauva-raasulle ei ole vielä saatu päätettyä nimeä vaan kutsumme häntä "työnimellä" Junior/Juniori. Vaikka vauva onkin toistaiseksi nimetön, hän on silti äärettömän rakas.

Kehitysyhteistyö. Palasin asumaan Ecuadoriin työskennelläkseni kehitysyhteistyöhankkeessa, edelleen työni liittyy oleellisesti kehitysyhteistyöhön.

Lapset, olen aina ollut hyvin lapsirakas ihminen, nautin lasten touhujen seuraamisesta ja minua ilahduttaa aina yhtä paljon huomata, että lapsi on päässyt "hypähdyksen" kehityksessä eteenpäin.

Meksiko, suurimman osan seurusteluajastamme mieheni asui Meksikossa ja sieltä onkin moni suloinen muisto; mm. mieheni kosi minua Meksikossa.

Nena. Tätä ei varmaan tarvitse sen enempää selitellä. :)

Onnellisuus. Olla onnellinen juuri "näine eväineni" - onnellisuuteen ei tarvitse täydellistä elämää.

Pedagogiikka, vaikka en ole muutamaan vuoteen toiminut opettajana, opettaminen ja oppimisteoriat ja -vaikeudet kiinnostavat edelleen kovasti ja koetan pysyä tiedon aallon harjalla.

Quito, Ecuadorin pääkaupunki, jolla on aivan erityinen asema sydämessäni.

Rutalahti, siellä sijaitsevalla mökillä vietettiin monta ihanaa kesää perheen seurassa, käytiin kalassa nyt jo edesmenneen papan kanssa ja uitiin raikkaassa järvivedessä.

Suomi. Olen aina arvostanut Suomea paljon - myös siellä asuessani - ja asuessani ulkomailla Suomi tuntuu monessa asiassa liki täydelliseltä maalta asua. Lisäksi Suomessa asuu sukuni ja monet monet ystävistäni.

Tee ja sympatia. Joihinkin tilanteisiin tee yksinkertaisesti sopii paremmin kuin kahvi. Takkatuli, teemuki ja oman miehen kainalo on aivan täydellinen yhdistelmä.

Ute, yliopisto, jossa opiskelin ensimmäisen tutkintoni erityispedagogiikasta.

Viikkosiivoaja; hän säästää parisuhteemme monelta jupinalta ja kinastelulta, mieheni mielestä viikkosiivoaja on varmasti yksi parhaista sijoituksista, joita parisuhteessa voi tehdä.

X-sukupolvi, Vera A.:n tavoin olen usein miettinyt kuulunko myös minä X-sukupolveen.

Ystävät: asuinmaat vaihtuvat, välimatkat kasvavat, mutta ne todelliset ystävät pysyvät mukana elämässä.

Zoomaus, isäni rakas harrastus on valokuvaus ja niinpä opin jo pienenä zoomauksen tärkeyden - pieniä yksityiskohtia ei erota, jos katsoo liian kaukaa ja liian nopeasti.

Å, parhaan ystäväni kanssa kävimme pyöräretkellä Ahvenmaalla sinä kesänä, jolloin täytimme 18 vuotta.

Äitiys, vaikka kuulostaakin kliseiseltä ja imelältä: olen joka päivä kiitollinen siitä, että sain tulla äidiksi.

Öljylamppu, sen valossa on jotain niin pehmeää, kutsuvaa ja tunnelmallista.

ps. juuri tällä hetkellä himoitsen suunnattomasti sirkusaakkosia - joita ei tietenkään tällä mantereella myydä.