Tänään aamulla mietin blogia ja "haravoin" ajatuksiani kasaan, teki kovasti mieli kirjoittaa, mutta ajatukset eivät yksinkertaisesti halunneet asettua järjestykseen. Ajattelin, että joku "tekosyy" täytyy kyllä keksiä... ja sitten aamuisella blogikierroksella löysin Karkin myöntämän tunnustuksen ja siihen liittyi tehtäväkin; kertoa seitsemän asiaa itsestään. Kiitos Karkki :).
7 asiaa minusta:
- Uskon vahvasti johdatukseen tai kohtaloon, miten vain sitä haluaa kutsua, koska miten muuten voi selittää sen, että löysin oman itseäni täydentävän puoliskoni toiselta puolelta maapalloa ja tiedän vahvasti, etten olisi näin tyyni ja tasaisen onnellinen kenenkään muun rinnalla?
- Ennen kuin tapasimme uudelleen mieheni kanssa tammikuun 2005 ensimmäisinä päivinä, olin päättänyt vakaasti hankkia lapsen vaikka yksin, ellen menisi naimisiin ennen kuin täytän 30. Nena syntyi pari päivää sen jälkeen kun täytin 31 vuotta.
- Olen aina haaveillut kolmesta lapsesta, mutta nyt, kun myös tämä vauva on "tuomittu" sektiolla syntymään, olen yht'äkkiä alkanutkin tuntea hienoista surumielisyyttä siitä, että minulta suljettiin raolleen jäänyt ovi, jonka taakse jää jopa itseltä kielletty hauras haave neljännestäkin lapsesta. Ja huom. odotan vasta toista lastani, enkä todellakaan tiedä, olisinko edes valmis neljän lapsen äidiksi.
- Olen suurimman osan ajasta ehdottomasti taivaanrannan maalari, joka haaveilee, haahuilee ja visualisoi "parempaa maailmaa", mutta sitten, jos saan tarvittavan kipinän toimia, saan pelottavan paljon tehokasta jälkeä aikaiseksi. Valitettavasti saan tuon kipinän vain noin kerran kuussa ;).
- Olen luvattoman hyvä pohjaan palaneiden kattiloiden pesijä. You know - harjoitus tekee mestarin. Tempaudun mukaan nenan leikkeihin, blogiteksteihin, facebookiin, lintujen lauluun, you name it, niin tehokkaasti, että unohdan lisätä keitinvettä tai sammuttaa hellan ajoissa. Juuri nyt minua odottaa tämän päiväinen peruna- ja porkkanakattila varsin synkän näköisenä keittiössä...
- En koskaan haaveillut ulkomailla asumisesta, mutta nyt minun on vaikea kuvitella elämääni Suomeen. Olen asunut ulkomailla elämästäni jo yli kolmasosan, vaikka edelleen miellän Suomen lähes ihanteelliseksi maaksi asua ja, ennen kaikkea, kasvattaa lapsia turvallisessa ympäristössä.
- Minulla on jonkin asteinen pakkomielle siivouksesta. En kestä tahroja tai likaa - pyyhin jääkaapin kerran viikossa puhtaaksi, vaihdan lakanat kerran viikossa, pyyhkeet kahdesti, en pysty nukkumaan hyvin, jos tiedän jättäneeni astioita tiskialtaaseen odottamaan... Tämä trauma on lähtöisin reilun vuoden pituisesta pätkästä, jonka asuin kimppakämpässä Ecuadorissa - sitä ennen olin ihan normaali :D. (En kuitenkaan pidä siivoamisesta tippaakaan, vain pyykinpeseminen on suosikkihommiani).
Ja nyt haluan jakaa tunnustuksen seitsemälle blogille:
Rouva Hoolle
Vera A.:lle
Maamaalle
Mamãelle
Perheenäidille
Elviralle
S:lle äippä kuntoon-blogiin
7 asiaa minusta:
- Uskon vahvasti johdatukseen tai kohtaloon, miten vain sitä haluaa kutsua, koska miten muuten voi selittää sen, että löysin oman itseäni täydentävän puoliskoni toiselta puolelta maapalloa ja tiedän vahvasti, etten olisi näin tyyni ja tasaisen onnellinen kenenkään muun rinnalla?
- Ennen kuin tapasimme uudelleen mieheni kanssa tammikuun 2005 ensimmäisinä päivinä, olin päättänyt vakaasti hankkia lapsen vaikka yksin, ellen menisi naimisiin ennen kuin täytän 30. Nena syntyi pari päivää sen jälkeen kun täytin 31 vuotta.
- Olen aina haaveillut kolmesta lapsesta, mutta nyt, kun myös tämä vauva on "tuomittu" sektiolla syntymään, olen yht'äkkiä alkanutkin tuntea hienoista surumielisyyttä siitä, että minulta suljettiin raolleen jäänyt ovi, jonka taakse jää jopa itseltä kielletty hauras haave neljännestäkin lapsesta. Ja huom. odotan vasta toista lastani, enkä todellakaan tiedä, olisinko edes valmis neljän lapsen äidiksi.
- Olen suurimman osan ajasta ehdottomasti taivaanrannan maalari, joka haaveilee, haahuilee ja visualisoi "parempaa maailmaa", mutta sitten, jos saan tarvittavan kipinän toimia, saan pelottavan paljon tehokasta jälkeä aikaiseksi. Valitettavasti saan tuon kipinän vain noin kerran kuussa ;).
- Olen luvattoman hyvä pohjaan palaneiden kattiloiden pesijä. You know - harjoitus tekee mestarin. Tempaudun mukaan nenan leikkeihin, blogiteksteihin, facebookiin, lintujen lauluun, you name it, niin tehokkaasti, että unohdan lisätä keitinvettä tai sammuttaa hellan ajoissa. Juuri nyt minua odottaa tämän päiväinen peruna- ja porkkanakattila varsin synkän näköisenä keittiössä...
- En koskaan haaveillut ulkomailla asumisesta, mutta nyt minun on vaikea kuvitella elämääni Suomeen. Olen asunut ulkomailla elämästäni jo yli kolmasosan, vaikka edelleen miellän Suomen lähes ihanteelliseksi maaksi asua ja, ennen kaikkea, kasvattaa lapsia turvallisessa ympäristössä.
- Minulla on jonkin asteinen pakkomielle siivouksesta. En kestä tahroja tai likaa - pyyhin jääkaapin kerran viikossa puhtaaksi, vaihdan lakanat kerran viikossa, pyyhkeet kahdesti, en pysty nukkumaan hyvin, jos tiedän jättäneeni astioita tiskialtaaseen odottamaan... Tämä trauma on lähtöisin reilun vuoden pituisesta pätkästä, jonka asuin kimppakämpässä Ecuadorissa - sitä ennen olin ihan normaali :D. (En kuitenkaan pidä siivoamisesta tippaakaan, vain pyykinpeseminen on suosikkihommiani).
Ja nyt haluan jakaa tunnustuksen seitsemälle blogille:
Rouva Hoolle
Vera A.:lle
Maamaalle
Mamãelle
Perheenäidille
Elviralle
S:lle äippä kuntoon-blogiin
6 kommenttia:
Onnittelut tunnustuksesta ratòn, olet ehdottomasti sen ansainnut! Mielenkiinnolla olen seuraillut millaista arkea elelette siellä läntisellä pallonpuoliskolla. Suurkiitos tunnustuksen välittämisestä myös minulle!
MInäkin uskon vahvasti kohtaloon ja minussakin on hieman sellaista taivaanmaalarin vikaa ;) Enkä voi juuri poistua kattiloiden äärestä, etteivät ne vain unohdu sinne hellalle... Jonkunlaista siivousintoilua olen huomannut (silloin tällöin) itsessäni neidin syntymän jälkeen. Hassua, että olet päätynyt asumaan noinkin kauas ulkomaille, vaikket ole siitä edes haaveillut, hih.
Voi kiitos tunnuksesta: se tulee nyt joka tuutista näköjään ;) Pitää yrittää keksiä 7 asiaa jota en ole vielä itsestäni kertonut ... tulee vaikeata ;)
Voi, antaisin sen sulle joka päivä :)Luen aina ensimmäiseksi teidän kuulumiset ja olette ajatuksissa. Harmi,että ollaan niin kaukana.. mutta onneksi näin blogien ja Fb:n välityksellä langat laulaa :D
Hih, ihana tuo kattilan polttamminen pohjaan, sitä esiintyy täälläkin, ja joskus vaikka seison ihan vieressä.. sitä vaan ajautuu jonnekin syvälle ajatuksiin. Eli haaveilijaa pilkistää täälläkin :D
Uskon muuten itsekin ehdottomasti kohtaloon ja johdatukseen. :)
Elvira: Kiitos :) Minä olen nopeasti jäänyt koukkuun myös sinun blogiisi :).
Mä taidan olla melkoinen poikkeus ulkosuomalaisissa, kun koskaan en haaveillut ulkomaille muutosta :) mutta silti täällä ollaan :D.
Maamaa: Voi olla tosiaan et sulla tulee vaikeeta :) kun taisit jossain vaiheessa tehdä sen 100 asiaa minusta-haasteenkin? Mä taisin tehdä sen vanhaan blogiin ;)
Karkki: Kiitos :) Onneksi on blogimaailma ja FB katkaisemassa yhteyksiä :).
Mä luulen, että toi kaasuhella polttaa ruokia pohjaan nopeammin kuin sähköhella ;) (selityksen makua) :D :D
Kiitos tunnustuksesta! Poimin plakaatin talteen ja yritän blogata nuo seitsemän totuutta seuraavaksi. Kesälomakuviakin on vielä hirveät määrät koneella odottamassa "julkaisua".
Kiitos ratón! Kaasuhella polttaa ruuan pohjaan ehdottomasti sahkohellaa nopeammin! :D Koitan keksia 7 aiemmin kertomatta jaanytta asiaa itsestani...
Lähetä kommentti