Olen viime aikoina huomannut hämmentävän tosi asian. Minulla on viime aikoina tullut luvattoman usein mustia (tai valkoisia) aukkoja muistiini.
Viikko sitten sunnuntaina mieheni pohti aamupäivällä, ettei millään viitsisi lähteä erään tuttavaperheen luokse grillijuhliin, kun minua oli huimannut ja supistellut (harkkasuppareita) koko aamun. Minä ihmeissäni kysyin: "kenen luo?". Johon mies hieman hölmistyneenä kertoi grillijuhlien pitäjät ja paikan. En ollut eläissäni kuullutkaan, että olisimme olleet kyseisiin juhliin menossa. Varmistelin, oliko mieheni aivan 100%:n varma, että oli asiasta minua tiedottanut. Hän sanoi olevansa. Minä en yksinkertaisesti (tähänkään päivään mennessä) muista kyseistä keskustelua.
Tällä viikolla olen sinnikkäästi yrittänyt saada nenan chileläis-englantilaista kummitätiä kiinni puhelimitse - olisin kaivannut "kahvittelu"seuraa. Ihmettelin yhteiselle ystävällemme kuinka vaikea nyt, koulujen loma-ajalla, on saada kyseistä ystäväämme kiinni puhelimitse. Ystäväni naurahti huvittuneena ja totesi, että on todella, tämä ystävämme on nimittäin perheineen lomamatkalla Euroopassa koko kuukauden, tulee takaisin huomenna. Muistathan sinä kun hän kertoi suunnitelmistaan viimeisessä lounastapaamisessa? Muistan kyllä olleeni mukana lounaalla -nenakin oli. Muistan jopa lounasravintolan sijainnin, mutta en todellakaan muistanut hänen olevan matkoilla. (Lisäksi myöhemmin löysin sähköpostistani viestin, jolla hän toivottelee meille hyvää lomaa ja olen siihen näköjään vastannutkin). Minä en yksinkertaisesti muista.
Tänään lähdin reippaana liikkeelle, tarkoituksenani oli mennä asioimaan läheiseen markettiin, ostamaan illaksi naposteltavaa. Kun saavuin kaupan pihaan, en kuollakseni muistanut mitä olin tullut ostamaan. Päätin antaa itselleni aikalisän ja siirryimme nenan kanssa kauneussalonkiin, jossa nautiskellessani pedikyyrin aikana muistin kaupasta ostettavia asioita (en kyllä kaikkia).
Voinko huoletta syyttää näistä kaikista raskaushormooneja ja niiden aiheuttamaan "dementiaa"? Voinhan? Vai pitäisikö minun jo kohta huolestua?
ps. Muistin kuitenkin vielä pedikyyrin aikana boonuksen: sunnuntaina on Brasiliassa isäinpäivä ja jopa keksin täydellisen lahjan miehelleni (ja sain sen hankittuakin vielä).
Viikko sitten sunnuntaina mieheni pohti aamupäivällä, ettei millään viitsisi lähteä erään tuttavaperheen luokse grillijuhliin, kun minua oli huimannut ja supistellut (harkkasuppareita) koko aamun. Minä ihmeissäni kysyin: "kenen luo?". Johon mies hieman hölmistyneenä kertoi grillijuhlien pitäjät ja paikan. En ollut eläissäni kuullutkaan, että olisimme olleet kyseisiin juhliin menossa. Varmistelin, oliko mieheni aivan 100%:n varma, että oli asiasta minua tiedottanut. Hän sanoi olevansa. Minä en yksinkertaisesti (tähänkään päivään mennessä) muista kyseistä keskustelua.
Tällä viikolla olen sinnikkäästi yrittänyt saada nenan chileläis-englantilaista kummitätiä kiinni puhelimitse - olisin kaivannut "kahvittelu"seuraa. Ihmettelin yhteiselle ystävällemme kuinka vaikea nyt, koulujen loma-ajalla, on saada kyseistä ystäväämme kiinni puhelimitse. Ystäväni naurahti huvittuneena ja totesi, että on todella, tämä ystävämme on nimittäin perheineen lomamatkalla Euroopassa koko kuukauden, tulee takaisin huomenna. Muistathan sinä kun hän kertoi suunnitelmistaan viimeisessä lounastapaamisessa? Muistan kyllä olleeni mukana lounaalla -nenakin oli. Muistan jopa lounasravintolan sijainnin, mutta en todellakaan muistanut hänen olevan matkoilla. (Lisäksi myöhemmin löysin sähköpostistani viestin, jolla hän toivottelee meille hyvää lomaa ja olen siihen näköjään vastannutkin). Minä en yksinkertaisesti muista.
Tänään lähdin reippaana liikkeelle, tarkoituksenani oli mennä asioimaan läheiseen markettiin, ostamaan illaksi naposteltavaa. Kun saavuin kaupan pihaan, en kuollakseni muistanut mitä olin tullut ostamaan. Päätin antaa itselleni aikalisän ja siirryimme nenan kanssa kauneussalonkiin, jossa nautiskellessani pedikyyrin aikana muistin kaupasta ostettavia asioita (en kyllä kaikkia).
Voinko huoletta syyttää näistä kaikista raskaushormooneja ja niiden aiheuttamaan "dementiaa"? Voinhan? Vai pitäisikö minun jo kohta huolestua?
ps. Muistin kuitenkin vielä pedikyyrin aikana boonuksen: sunnuntaina on Brasiliassa isäinpäivä ja jopa keksin täydellisen lahjan miehelleni (ja sain sen hankittuakin vielä).
9 kommenttia:
Et ole yksin :D Ihan samanlaista muistinmenetystä on ollut jo pitkään täälläkin ja luulen, että juuri nuo hormonit voi olla osasyy. Vähän kuin kaiken summa.. Hormonit, lapsen hoito, jonkinsortin tiedostettu tai tiedostamaton väsymys (siis tämä itselläni..) ja ehkä jotakin muuta pikkuisen ripaukseksi päälle, ja soppa on valmis :)
Havahduin itsekin tuohon juuri samantyyppisillä keskusteluilla, mutta etkö muista? Minähän kerroin siitä.. ja sitten epäuskoisena sitä miettii, että onko tosiaan niin, etten muista. Ja monessa eri yhteydessä. Aloin heti parantaa ruokavaliota ja hoitaa puuttuvat osat, painelin kaupan vitamiinihyllylle ja aloin hoitaa kuntoon niitä tärkeitä ainesosia, sillä omalla kohdallani olen aivan varma,että puutoksia löytyy. Rautaa, B-vitamiinia, D:t, C:T jne..Sitten ostin kalaöljyä, E-Epaa ja E-Dha:ta Bioteekiltä, ja lopulta vaihdoin sen Extra strong Vitamariin.
Itselläni, vaikka aukkoja vielä vähän löytyykin, tämä uusi kuuri on auttanut ja nyt olen huolehtinyt päivittäisistä tarpeistani jo muutaman vuoden täyspainotteisesti. :) Sitten siihen muuhun on auttanut uni, lepo ja rentoutus sekä liikunta. :) Mutta tehän jo liikuttekin tosi kivasti, se on aivan mielettömän ihanaa. <3
Näin siis täällä. Minulta meni tosiaan melkein kokonainen vuosi jonnekin unholaan, ja piti käydä läpi vanhoja merkintöjä läpi, mitä sitä oikein sinä vuonna tapahtuikaan, koska en muistanut... mitään. Varsinkaan käymiäni keskusteluja tai tärkeitä asioita.
Tsemppiä! Onneksi muisti voi helposti palautua ja sitä voi vähän harjoittaakin, jos tuntuu että siitä voisi olla hyötyä. :) ISo aurinkoinen hali!
Eikös tuo raskausdementia ja istukka-aivot ole ihan must raskausaikana? Itselläni on aina ollut elefantin muisti, mutta plussatestistä lähtien päässä lyö tyhjää.. en esim. muista lukemiani kirjoja lainkaan... minä, joka osaan kirjan aina ulkoa jo ensimmäisen lukukerran jälkeen... Eikä pitkä imetys taatusti ole parantanut asiaa... jotkut väittävät, ettei muisti palaudu koskaan ennalleen, apua!!!
Voit olla ihan huoletta, valitettavasti taitaa kestää vielä imetysajankin kuten Vera A. tuossa jo kommentoikin...
Muistan itsekin melkein seonneeni muistamattomuuteeni. Varsinkin jutellessani äitini kanssa joka joskus oikeasti luuli kertoneensa jotain mulle kun olikin kertonut siskolleni ja en voinut koskaan tietää olinko itse jotain unohtanut vai äiti sekoittanut.
Koska olin raskausaikana ihan työtöissä niin oli pakko kirjoittaa ihan kaikki lapuille.
Oih - pedikyyrin tarvitsisin minäkin.
Karkki: :) Ihanaa, että kanssaunohtelijoita löytyy :D, mä tän raskauden takia syön valikoimaa vitamiineja, kalaöljyä en ole uskaltanut, kun täällä eivät siihen ottaneet apteekissa ollenkaan kantaa... Mä odottelen tän 2 viimeisen kuukauden ohi rientämistä ja sitten alan taas tankata kalaöljyjäkin, puuttuu niin vähän aikaa :). Ihana kuulla, että se muisti voi palautua vitamiineilla tms. :)
Miehen kanssa keskusteltiin, että ei kumpikaan muisteta, että nenan aikana olisin jo raskausaikana ollut näin unohtelevainen, imetysaikana kyllä sitten :D... Nyt oon varannut kunnon vitamiinit imetysajallekin (jos siis imetys onnistuu, siitähän ei oo takuita).
Eikö ookin ontto tunne, kun miettii, että vedetäänkö mua nyt höplästä? vai onko mulle tosiaan kerrottu joskus tämä asia? :D
Vera A.: Mä olen aina rakastanut lukemista ja oonkin lukenut tosi pienestä asti ihan klassikoita ja tietty kevyempääkin kirjallisuutta, mutta nenaa imettäessä mun aivokapasiteettini ei yksinkertaisesti riittänyt klassikoiden lukemiseen, silloin piti olla vaan sellaista kirjallisuutta, jota lukiessa ei tarvitse kovin paljoa ajatella :D - onneksi aivotoiminta kuitenkin palautui ja pystyi taas tekemään töitä! :D
Jos sanotaan, että muisti ei koskaan palaudu ihan ennalleen, niin varmasti on lohduttava kuulla, että tutkimusten mukaan jokainen lapsi nostaa äitinsä (jostain syystä isälle ei käy samalla tavalla) älykkyysosamäärää hivenen :D. En kyllä muista mistä tutkimuksesta oli kyse :D
Heljä: helpottavaa, että voi kaikessa rauhassa olla huono muistinen, koska tuntuu, että kaikilla muillakin on samansuuntaisia kokemuksia raskaudesta ja synnytyksestä. :) Mun on kanssa pakko kirjoittaa kalenteriin kaikki menot, että voi aamulla tarkistaa vielä "to do"-listan :D.
Pedikyyri tulikin tarpeeseen! Tän mahan kanssa kumartelu alkaa olla pikkuisen haastavaa :D, mutta ei sillä, pedikyyri on tarpeeseen milloin vain - ihanaa pientä luksusta arkeen :)
Ooh, en siis ole ainoa, jolla muisti pätkii. Tuota on tapahtunut useammankin kerran, että en yhtään muista, että ollaan puhuttu jostain asiasta miehen kanssa, varsinkin, jos on sovittu jostain menosta. Välillä kyllä epäilen, ettei mies itse ole muistanut kertoa minulle ;)
Varsinkaan miehen työvuorot eivät millään pysy päässäni ellen omin silmin näe hänen viikkosuunnitelmaansa. Appivanhemmat vielä todella usein kysyvät minulta miehen työvuoroja ja useimmiten joudun toteamaan, että en todellakaan muista. Aina en kyllä niitä edes välitä tietää, koska välillä haluan elää vain päivä kerrallaan ilman sen ihmeempiä etukäteissuunnitelmia. Sitä paitsi miehen työvuorotkin elävät välillä ihan omaa elämäänsä ja suunnitelmat menisivät joka tapauksessa mönkään.
Olen huomannut, että nyt kun imetyksen lopettamisesta alkaa olla useampi kuukausi aikaa ja yöheräilyt ovat vähentyneet, niin muistini on ainakin osittain osoittanut lieviä parantumisen merkkejä, onneksi! Minulla oli ennen todella hyvä muisti, joten nämä muistiongelmat todella harmittavat. Eikä vähiten siksi, että isäni kärsi Parkinsonin tautinsa ohella ns. Parkinsonin dementiasta jo alle kuusikymppisenä. Ei voi välttyä ajatukselta, että entäs jos... :( Vaikka turha kai sitä on etukäteen surra.
Kalaöljykapselit ja multivitamiinit ovat käytössä täälläkin ja urheilla pitäisi, mutta viime aikoina urheilut ovat kyllä jääneet ihan vain päivittäiseen hyötyliikuntaan, joka koostuu taaperon perässä juoksemisesta, kärryttelystä, kotihommista ja kaupassakäynnistä (pikkuostokset käyn hoitamassa aina kävellen). Mutta jospa sitten syssymmällä saisin otettua itseäni niskasta kiinni....
Mäkin joskus unohtelen asioita, mutta pelottavampaa on se ettei huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Joskus bussissa istuessani ajatuksissani en ole esimerkiksi huomannut vierustoverin vaihtuneen. Yhtäkkiä vain huomaan, että bussimatkan alussa siinä istui joku vieras nainen ja nyt siinä onkin joku vieras mies. Pelästyin ihan, miten en ollenkaan ole huomannut naisen lähteneen ja miehen tulleen ...
Ja radiota/tv:tä kuunnellessa välillä ei jää mitään päähän. Tyylliin: katsoin juuri säätiedotuksen, mutten muista yhtään mitä lupasivat. Ja kelloa pitää katsoa kolme kertaa, ennenkuin muistaa mitä kello on! ... enkä ole edes raskaana! :D :D
Muisti muuten kyllä toimii, ja usein ihmettelen esim. miten tuo mies unohtaa kaikki asiat. Hän ei muista keskusteluja eikä vuosilukuja ... hmmm...onkohan sillä hormoonihäiriöitä ;)
Tsemppiä unohtelun kanssa; ihan varmasti muiden kommenteista päätellen se liittyy raskauteen :)
haliterkut!
Maamaa: hui, tuollainen omiin ajatuksiin unohtuminen voi olla tosi säikähdyttävää, kun tajuaa miten "muissa maailmoissa" onkaan ollut :). Mulle käy toisinaan kanssa niin, että katsoo kelloon niin rutiininomaisesti, ettei todellakaan muista oikeasti katsoa sitä kellonaikaa :D
:D Onkohan miehillä jotain vastaavaa hormoonivaihtelua, joka selittäisi unohtelua? :D Sun pitää alkaa syöttämään sille sardiineja :D joku väitti, että ne parantavat muistia.
Mä kovasti toivon, että tosiaan liittyisi raskauteen eikä olisi mitään "varhaisdementiaa" :) Ainakin viimeksi muisti ja keskittymiskyky parani kovasti pikkuvauva-ajan mentyä ohi (ja univelan tasoituttua).
Terkkuja teillekin :D Olin kovasti kateellinen sun palomies-maisemista tänään kun kävellä reippailin mummo- ja pappaseurassa :D
:D mummo&pappa-seura voi olla henkisesti antoisampaa! ;D ... jos niiden kanssa rupattelee. Palomiehet vaan pullistelee lihaksia ;D
Maamaa: :D voi olla :D ja mummo- ja pappaseurassa ei kamalasti tarvitse miettiä punasta naamaa ja sekaista hiuspehkoa :D mutta kyllä ne palomiehet silti kuulostaa paremmalle ;)
Lähetä kommentti