Seuraan televisiosta aika vähän sarjoja, aikani ei yksinkertaisesti meinaa riittää moiseen, mutta kolmea sarjaa seuraan varsin tiiviisti - ne tulevat sopivasti nenan mentyä jo nukkumaan ja ennen kuin itse haluan nukkumaan - ja ennen kaikkea: ne toimivat loistavasti "aivojen tyhjäkäynnille" saamiseen. Mieheni mielestä ne kuitenkin ovat "tyttöjen" ohjelmia ja toteaa joka kerta, ettei pidä niistä tippaakaan.
Joka maanantai-ilta istahdan kutimeni kanssa sohvalle Grey's Anatomyn alkaessa - ja saan miehen seurakseni. Hän ei siis pidä sarjasta ollenkaan, mutta katsoo sitä kuitenkin ritarillisesti seuranani. Sama toistuu tiistaisin Private Practicen aikaan ja keskiviikkoisin Desperate Housewifesien alkaessa... Ja joka kerta hän muistaa sanoa, ettei ohjelma ole hänen mieleisensä...
Toissapäivänä mies jäi ylitöihin, saapui vasta ohjelman edettyä puoleen väliin - istui viereeni ja kysyi: "mitä nyt on tapahtunut?", "kuka tuo on?", "joko Cooper ja Charlotte sopivat?" ja "palasiko Violet jo takaisin?". Vastasin huuliani purren kysymyksiin, koitin kovasti pitää ilmeeni neutraalina, mutta sitten puhkesin nauruun: mies ei todellakaan pidä näistä ohjelmista - tyttöjen ohjelmista - mutta haluaa kuitenkin pysyä hyvin kärryillä sarjan menossa...
Mieskin hymyili, ei myöntänyt mitään ja jatkoimme sarjan katsomista.
Minusta on ihana saada seuraa television katsomisen ajaksi ja äärimmäisen hellyttävää, että mies on koukuttautunut seuraamiini sarjoihin - tyttöjen sarjoihin - ihan vain minun mielikseni.
Joka maanantai-ilta istahdan kutimeni kanssa sohvalle Grey's Anatomyn alkaessa - ja saan miehen seurakseni. Hän ei siis pidä sarjasta ollenkaan, mutta katsoo sitä kuitenkin ritarillisesti seuranani. Sama toistuu tiistaisin Private Practicen aikaan ja keskiviikkoisin Desperate Housewifesien alkaessa... Ja joka kerta hän muistaa sanoa, ettei ohjelma ole hänen mieleisensä...
Toissapäivänä mies jäi ylitöihin, saapui vasta ohjelman edettyä puoleen väliin - istui viereeni ja kysyi: "mitä nyt on tapahtunut?", "kuka tuo on?", "joko Cooper ja Charlotte sopivat?" ja "palasiko Violet jo takaisin?". Vastasin huuliani purren kysymyksiin, koitin kovasti pitää ilmeeni neutraalina, mutta sitten puhkesin nauruun: mies ei todellakaan pidä näistä ohjelmista - tyttöjen ohjelmista - mutta haluaa kuitenkin pysyä hyvin kärryillä sarjan menossa...
Mieskin hymyili, ei myöntänyt mitään ja jatkoimme sarjan katsomista.
Minusta on ihana saada seuraa television katsomisen ajaksi ja äärimmäisen hellyttävää, että mies on koukuttautunut seuraamiini sarjoihin - tyttöjen sarjoihin - ihan vain minun mielikseni.
2 kommenttia:
Ne on just tollasia :D
Munkin mies väittää, ettei mitkään juorut kiinnosta yhtään ja sitten suuttuu jos heitän jokun "glossy magasine" roskiin ennenkuin hän on ehtinyt sen lukea :D ...kuulemma hyvää "vessalukemsta" :D
Täällä ranskassa tulee tosi vähän mitään tuttuja amerikkalaisia sarjoja, joten tv:n katselu on vähentynyt hurjasti tänne muutettuamme. Ehkä hyvä niin :)
Maamaa: no niin on :D Meillä ei mies taida juorulehtiä lukea, mutta kyllä se ihan kiinnostuneena kuuntelee, jos sille selittää jotain "elämän kiemuroita" :D Meillä telkan katsominen kanssa väheni ensin täällä Brasiliassa sen takia et se vähä, mitä tuttuja sarjoja tuli, tuli portugaliksi... mutta sitten otettiin kiinteä netti ja samaan hintaan tuli kunnon paketti kaapelikanavia... ja sitten ollaankin oltu kunnolla kaapelitv-koukussa ;)
Lähetä kommentti