Karkki, Pirpana ja Vera A. olivat muistaneet minuakin tällä ihanalla tunnuksella. Tunnustuksen saajan tulee kertoa itsestään seitsemän tosiasiaa itsestään...
1.) Olen ehdottomasti kotihiiri. Ellei paras ystäväni olisi "huijannut" minua vapaaehtoistyöhän Ecuadoriin, olisin varmasti jäänyt asumaan Suomeen haikailematta ulkomaille asumaan... Mutta nyt kun kerta ulkomaille "erehdyin", viihdyn erinomaisesti täällä ja tunnen ehdottomasti olevani kotonani.
2.) Minulle diagnosoitiin PCO-syndrooma jo 16 vuotiaana ja sain kuulla eräältä (suomalaiselta) gynekologilta alle 30 vuotiaana etten tulisi IKINÄ saamaan lapsia. Todistetusti minä kuitenkin sain, ainakin kaksin kappalein. Ehdin kuitenkin miettiä asiaa monen monta vuotta sopeutumatta ajatukseen ollenkaan, pitkäaikainen (ecuadorilainen) gynekologini oli koko ajan varma siitä, että tulen saamaan lapsia ilman hoitoja PCO:sta huolimatta.
3.) En pidä erikoisemmin yhdestäkään brasilialaisesta karkista, olen jokseenkin kyllästynyt suklaaseenkin, koska muuta namia en ole pitkään aikaan syönyt. Herkuttelenkin useimmiten tekemällä rahka-hedelmävaahtoa "karkkipäiväksi".
4.) Tutustuessani mieheeni vuonna 2000, tiesin hänen olevan tosi hyvää "aviomiesainesta", mutta en kuitenkaan halunnut seurustella hänen kanssaan, koska en halunnut vielä vuosikausiin naimisiin. Olin nimittäin ihan varma, että jos alkaisimme seurustella, menisimme naimisiin :D.
5.) Pidän suunnattomasti auton ajamisesta Etelä-Amerikassa. Nautin siitä, että liikenne on joustavaa eikä kukaan tuijota ihan tolkuttomasti liikennesääntöihin (täällä tosin huomattavasti enemmän kuin Ecuadorissa), tälläisessä ajokulttuurissa pienet virheet eivät ole tärkeitä, koska jokainen ajaja on koko ajan valmis reagoimaan toisten virheisiin. Täällä ajan rennosti, Suomessa minulle tulee selkä kipeäksi kun jännitän niin...
6.) Olen himolukija, pienestä pitäen luin hyvin paljon ja raahasinkin painavia kirjastokasseja kotiin viikottain. Täällä kirjastoverkostoa ei ole, joten kirjat on ostettava... mikä rajoittaa kovasti lukemista - nykyisin blogit korvaavatkin kovasti kirjoja.
7.) En osaa ottaa rennosti kotiapulaisen ollessa meillä, minusta tuntuu keljulta istua sohvalla, kun toinen siivoaa/tekee ruokaa/pyykkää jne. vaan teen koko ajan jotain tehokasta minäkin... Miehen mielestä se on typerää, koska hän halusi meille kotiapulaisen, jotta minä lepäisin välillä.
Ja nyt ne 15 blogia, joille haluan jakaa tunnustuksen: (osa sen on jo muualta saanut, mutta hällä väliä :) ).
All that I am
Amarian kotikolossa
Coucous the english way
Italiansalaatti
La Dolce Vita
La Vida Loca
Maamaa Maailmalla
Matkalla Brasiliaan
Nollavaimon karkkipäivä
Ei kun raskaaksi
Pikku Perhonen
Rouva Hoo
Sanjan kakkukekkerit
Soolomamma
Tiramisua Milanossa
7 kommenttia:
KIITOS :))) Ihanaa!
7 uutta tunnustusta itsestäni en enää kyllä keksi kun on noin 7000 sellaista (ainakin!) blogissani jo ;D
Mutta kiitän ja kumarran nöyrästi <3
ihania tunnustuksia ja hyvä, että suomen gynis oli niin väärässä! <3
Nauratti tuo, ettet halunnut alkamaan seurustelemaan miehesi kanssa heti, kun et halunnut vielä naimisiin :D
Voi kiitos tästä! :)
Mun äiti tiesi kertoa mulle jo teininä, että jos joku lääkäri joskus sanoo sulle ettet voi saada lapsia, älä usko sitä. Äidille oli sanottu, mutta sai kuitenkin. Ja niin sain minäkin, PCOsta huolimatta.
En osaa minäkään istua kun siivooja kerran kuussa käy, joten käytän sen ajan lakanoitten vaihtamiseen, peittojen tuulettamiseen tai keittiön siivoamiseen. Ne eivät kuulu siivoojien listalle. Vaikka olisin varmasti vähemmän siivoojien tiellä, jos istuisin sohvalla... :D
Ihanaa, kiitos paljon!! :D Olen tosi otettu näistä tunnustuksista - yritän väsätä kokoon omat "paljastukset" tällä viikolla!! :) Tuo kirjajuttu on ihan sama mullakin, olen varsinainen lukutoukka! Tilaan suurimman osan kirjoista nykyään netin kautta, meiltä päin kun ei löydy mitään hurjan isoa kirjakauppaa. Ja minäkin tutustuin mieheeni vuonna 2000, eikä minullakaan ollut mitään aikomusta ns. "jämähtää paikoilleni"... :D Mutta turha sitä on kohtalonvoimia vastaan taistella, joten tässä sitä ollaan! ;D
Ihania tunnustuksia, meissä on kyllä paljon samaa ;)
Kiitos kaunis, tänään sain postattua. Onko teillä kotiapulainen joka päivä - eli joudutko olemaan tehokas koko ajan ;O). Mä varmaan olisin yhtä vaivautunut - kerran asuimme Dubaissa ystäviemme luona ja muutaman kerran jäin asuntoon yksin apulaisen kanssa: lukkiuduin muka päiväunille omaan huoneeseen ;O)))
mil gracias! <3
Maamaa: :) juu, mun kaverit muistelee aina, kuinka sanoin, että en halua edes ajatella seurustelua, kun "se" on niin selkeää aviomiesainesta :D. Ja onneksi Suomen gynis oli väärässä, oli muutenkin epämiellyttävä ihminen...
Tiina: :) ai sullakin on PCO? Näköjään niitä lapsia silti siunaantuu :). Mä oon onneksi opetellut nyt siihen, että osaan työskennellä tietokoneella vaikka apulainen siivoilisi :) ja osaan jopa leikkia nenan kanssa ilman että tunnen itseni ihan lusmuksi, mutta en osaa esim. nukkua päikkäreitä vaikka se Nenan perään katsoisikin :D
Italiansalaatti: Mä oon tosi onnellinen, että "kohtalo" antoi meille uuden mahdollisuuden miehen kanssa - ja yhteenhän me päädyimme. Luetko sä paljon italiaksi? vai ostatko suomen kielisenä kirjoja netistä?
Vera A.: Niin taitaa olla :) Haliterkut!
Heljä: Juu, ensimmäistä kertaa elämässä mulla on kotiapulainen, joka on joka päivä meillä. Aluksi se tuntui hieman hämmentävältä, ihan kuin joku olisi mun reviirilläni, mutta onneksi on miellyttävä ihminen, joka osaa olla tunkeilematta + useimmiten keskittyy omiin hommiinsa eri puolella taloa.
Sari: te lo mereces :)
Lähetä kommentti