Minun lapseni, sylihiiri ja elohiiri, ovat hyvin erilaisia keskenään; kuin yö ja päivä.
Elohiiri kipittää joka paikassa, hypähtälee, tanssahtelee, lauleskelee ja valitettavasti joutuu usein myös pieniin onnettomuuksiin: mm. vanhempien parisänky on loistava tramppoliini, paitsi ettei siinä ole turvaverkkoja, joten elohiiri on kopsahtanut sieltä tällä viikolla useampaan otteeseen maahan... Sylihiiri harkitsee tarkkaan ennen kuin ilmaisee mielipiteensä asioihin, hymyilee ja kurjertaa - tai sitten huutaa kuin hengenhädässä. Elohiiri oli aivan pikkuruisenakin varsin vilkas tyttönen, häntä sai kantaa ympäri asuntoamme ja hänelle piti koko ajan jutella. Elohiiri myös kärsi koliikista ensimmäiset kolme kuukautta. Tiivistettynä: elohiiri kiihtyy nollasta sataan sekuntin aikana - niin hyvässä kuin pahassakin.
Sylihiiri viihtyy sylissä, mutta jos äiti tekee jotain muuta, sylihiiri juttelee äidin olkapäälle tai kommentoi elohiiren rupatteluun huvittuneena. Sylihiiri tyyntyy heti kun hänet otetaan syliin ja hän myös nauttii lattialla oleskelusta - vaikka yksinkin, mutta toisaalta, sylihiirellä on koko ajan viihdykkeenään elohiiri, joka kantaa leluja pikkuveljen katseltavaksi, höpöttää ja laulaa koko ajan toisen kasvojen edessä - jopa silloin, kun sylihiiri jo väsähtää ja ottaa pienet torkut. Sylihiiri harkitsee muutaman hetken ennen hymyilemistä - tai itkemistä. Hän pohtii kulmat kurtussa ennen kuin tekee päätöksen.
Elohiiri elää parhaillaan uhmaikäänsä - sitä ensimmäistä aikaa, jolloin äiti on ihan taukki. Elohiiri on olevinaan niin suuri ja itsenäinen tyttö päiväsaikaan, että sitten usein yöllä tarvitaan äitin kättä uudelleen nukahtamiseen.
Sylihiiri taas on vielä pikkuinen ja täysin symbioosissa äitin kanssa, mutta yöt sylihiiri nukkuu taivaallisen hyvin heräten kerran tai kaksi yöllä syömään simahtaen takaisin untenmaille heti masun täytyttyä.
Sylihiiri ja Elohiiri - yö ja päivä - aivan yhtä tärkeät ja rakkaat.
Elohiiri kipittää joka paikassa, hypähtälee, tanssahtelee, lauleskelee ja valitettavasti joutuu usein myös pieniin onnettomuuksiin: mm. vanhempien parisänky on loistava tramppoliini, paitsi ettei siinä ole turvaverkkoja, joten elohiiri on kopsahtanut sieltä tällä viikolla useampaan otteeseen maahan... Sylihiiri harkitsee tarkkaan ennen kuin ilmaisee mielipiteensä asioihin, hymyilee ja kurjertaa - tai sitten huutaa kuin hengenhädässä. Elohiiri oli aivan pikkuruisenakin varsin vilkas tyttönen, häntä sai kantaa ympäri asuntoamme ja hänelle piti koko ajan jutella. Elohiiri myös kärsi koliikista ensimmäiset kolme kuukautta. Tiivistettynä: elohiiri kiihtyy nollasta sataan sekuntin aikana - niin hyvässä kuin pahassakin.
Sylihiiri viihtyy sylissä, mutta jos äiti tekee jotain muuta, sylihiiri juttelee äidin olkapäälle tai kommentoi elohiiren rupatteluun huvittuneena. Sylihiiri tyyntyy heti kun hänet otetaan syliin ja hän myös nauttii lattialla oleskelusta - vaikka yksinkin, mutta toisaalta, sylihiirellä on koko ajan viihdykkeenään elohiiri, joka kantaa leluja pikkuveljen katseltavaksi, höpöttää ja laulaa koko ajan toisen kasvojen edessä - jopa silloin, kun sylihiiri jo väsähtää ja ottaa pienet torkut. Sylihiiri harkitsee muutaman hetken ennen hymyilemistä - tai itkemistä. Hän pohtii kulmat kurtussa ennen kuin tekee päätöksen.
Elohiiri elää parhaillaan uhmaikäänsä - sitä ensimmäistä aikaa, jolloin äiti on ihan taukki. Elohiiri on olevinaan niin suuri ja itsenäinen tyttö päiväsaikaan, että sitten usein yöllä tarvitaan äitin kättä uudelleen nukahtamiseen.
Sylihiiri taas on vielä pikkuinen ja täysin symbioosissa äitin kanssa, mutta yöt sylihiiri nukkuu taivaallisen hyvin heräten kerran tai kaksi yöllä syömään simahtaen takaisin untenmaille heti masun täytyttyä.
Sylihiiri ja Elohiiri - yö ja päivä - aivan yhtä tärkeät ja rakkaat.
4 kommenttia:
hauskaa jotenkin, ihan kuin nena osaisi hyväksikäyttää tilaisuutta, jolloin "sylihiiri" ei tarvitse sinua... eli kun toinen nukkuu täydessä unessa, niin hän saa sen pienen palan äitiä, ja hän saa olla se pieni tyttö :)
Mutta huimastihan tuo nena on kehittynyt tämän vuoden aikana :) koskaan ei tiedä, kuinka iso tyttö sieltä webkameran takaa kurkkii :)
Tässä hetken pohdittuani lapsiasi tulin siihen päätökseen, että nena on täysin latino ja "sylihiiri" on "peri-suomalainen" :D
Ihanat hiiret, paljon tuttua ja samaa :)
Ihanat pienet hiirulaiset <3 Sylihiiri tarkastelee uteliaana elohiiren vipellystä ja ahertamista :) Ihana pieni nena, voin ihan nähdä, miten vilkkaasti pieni hyörii tulokkaan ympärillä ja tarjoaa erilaisia leluja katseltavaksi.<3 Hurjan suuri hali koko perheelle!!
Pikkusisko: joo, elohiirestä tulee pieni sylihiiri aina silloin tällöin ;). Täytyy kuitenkin toivoa, että noi painajaiset menee ohi... Tänään Nena hyväksikäytti sylihiiren päikkärit ja istui sylissä ja pusutteli ja halaili :). Sanovat, että sylihiiri on enemmän mun näköiseni kuin elohiiri... Katsotaan :D
Tiina: musta on ihana lukea sun blogia, kun huomaan, että teillä on aika samat kuviot kuin meillä :).
Karkki: Haleja takaisin! Just tänään juttelin lasten lääkärin kanssa ja todettiin sen kanssa, että jotenkinhan mun elohiireni täytyy reagoida uuteen tilanteeseen. Vauvaa ei ole koskaan koittanut lyödä tai purra ja on aina kamalan hellä isosisko, joten se "uuden tilanteen ahdistus" purkautuu yöllä painajaisissa - ihan ok näin, ei ainakaan täydy koko ajan vahtia, että milloin se "hutkaisee" vauvaa :D.
Lähetä kommentti