Tavaratalot ja ostoskeskukset pursuavat joulukoristeita, minä liikun niissä ilman, että oikeasti huomaisin niitä, pujottelen ajatuksissani niiden ohi - mutta Nena huomaa ne varmasti - hihkuu innoissaan: "kato mami juna, kato mami polo (poro), kato mami uuuulos (ylös), hei, puussa on kuu (kuusessa on tähti)!, kato mami, kukki (pukki)...." ja niin edelleen pakottaen minutkin havahtumaan ajatuksistani ja ihastelemaan neidin seurana koristeita.
Nena on ehdottomasti jouluihmisiä, niitä, jotka piristyvät oitis nähdessää puna-kultakoristeisen puun, jouluvalot, tonttulakin, seimiasetelman - you name it, she likes it. Minä en ole jouluihminen - en edes pikkuisen. Olen viettänyt kolme viime joulua anoppilassa sopeutuen parhaani mukaan muiden traditioihin, koettaen saavuttaa edes pikkuisen joulumieltä itsellenikin, mutta joulu tulee ja menee...
Tänä vuonna vietämme ensimmäisen joulun yhdessä perheenä ja meidän pitäisi ostaa joulukuusi ja koristeet - saada edes pikkuisen kotia joulun näköiseksi, mutta emme ole vielä saaneet aikaiseksi. Loppuukohan kaupoista kuuset ennen kuin saamme ostettua kuusemme? Seimiasetelmakin on edelleen laatikossa ja varastossa - vitkuttelen sen rakentamisella, Nena viime vuonna hoiti (turhan) innokkaasti seimen jokaista ihmis- ja eläinhahmoa - ja seimi on posliininen, joten se ei hoitamista pahemmin kaipaa. Viikonloppuna seimi on kuitenkin varmaankin kasattava. Onhan jo toinen adventtisunnuntai tulossa!
Nena - pienin taivaan enkeleistä (joulukuvaelma vuodelta 2009)
9 kommenttia:
Itse olen jouluihmisistä jouluihmisin, mutta vierastan "uusia värejä" kunnes neiti pläjäytti omaan huoneeseensa tarkoitetut vaaleanpunaiset pallot kuuseen. Ne onkin aika hauskat.
Nosta seimi korkealle.
Mukavaa viikonloppua ja toista adventtia!
Voi pieni nena!! <3 Niin valtavan suloinen enkeli!
Hih, täällä yksi joulufanaatikko :D Hihkun sunkin puolesta :)) Olen niin kuin nena, vielä aikuisenakin.. villiinnyn täysin kaikesta säihkeestä ja koristelusta. Mutta täytyy myöntää että itsekin vierastan uusia värejä, vaikka yksi tyylikkäimmistä näkemistäni kuusista oli mustavalkoinen! Aivan mielettömän hieno, joskaan ei kodin väriskaalan mukainen.. Täällä kuuset viedään käsistä, onneksi kaksi vuotta sitten löysin sen viimeisen glitterillä koristellun kuusen. :D
Iso hali!!!
Makin komppaan Nenaa tossa jouluinnostuksessa! :) Tana viikonloppuna laitetaan jo olemassaolevat koristeet ja sitten askarrellaan lasten kanssa lisaa. Mutta eikos se kuitenkin niin ole, ettei se ole se koristeiden maara ja glitterin saihke vaan yhdessaolo omien rakkaiden kanssa, joka luo joulun. Eikohan teillakin ole ihana joulu tulossa! :)
Tsemppiä sys joulun rakentamiseen! itsellä taas olisi intoa rakentaa joulua, mutta tuntuu siltä, kuin kaikki aika valuisi hukkaan töissä.. Joulunaika on jotenkin romanttista aikaa, ollaan hämärässä ja poltellaan kynttilöitä :)
Voi kun tulisitte suomeen jouluksi!
Heljä: Mä kadehdin kauheasti sitä, että joku oikeasti ja aidosti innostuu jouluhässäkästä :). Mäkin haluaisin :). Sun pitää laittaa blogiin kuva teidän kuusesta, koska en osaa kuvitella vaaleanpunaisia palloja kuuseen :). Minäkin suosin perinteistiä värejä, harkinnassa on nyt sini-hopea tai puna-kulta - jos on valinnan varaa vielä kaupassa kun saan aikaiseksi ostaa! Seimi varmaan tosiaan pitää nostaa korkealle :D
Karkki: Musta on ihana (ja kadehdittava) että joku jaksaa :). Musta-valkoinen kuusi on kanssa mielenkiintoisen kuuloinen! Mä muistan sun kuusen aiemmasta blogista, siitä tuli lämmin tunnelta :).
Mamãe: Näinhän se on! Mä pidän sormiani ristissä, että miestä ei soiteta tehtaalle kesken joulun pyhien... Se päivystää nyt tän joulun. Aiemmin on päivystänyt kaikki pääsiäiset putkeen - ei oo koskaan viettänyt pitkäperjantaita kotona meidän kanssa, vaan aina töissä...
Pikkusisko: kun vaan jaksaisi! On niin helle, ettei oo fiiliksiä... Mä en viitsi kynttilöitä polttaa, lämmittävät ilmaa ja sammuvat tuulettimen takia :D. Kyllä me vielä joskus Suomeen tullaan jouluksi! Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kun lapset on isompia, voivat leikkiä sit serkkujen kanssa :) Sulla on siis aikaa vielä :D.
Mä kyllä tykkään joulusta, mutta yleensä 'sytyn' vasta ihan aaton alla, kun H-Hetki lähestyy. Nyt ei ole vielä mitään joulutunnelmaa, ja kuten itsekin sanoit, niin vuosi on mennyt niin tajutonta vauhtia etten voi ymmärtää että joulukuu on jo! Jos lonkalta heittäisin, niin arvelisin ennemmin syyskuuta! :D
Mutta kyllä se sieltä tulee, joulu, ja parin viikon päästä varmasti jo laulan joululauluja, pidän tonttulakkia, pistän koristetta ja hörpin glögiä! :)
Samoin kuin mamae, niin lopultahan tärkeintä on yhdessä olo - rakennatte omat perinteet, alkaen tästä joulusta kun olette kaikki yhdessä :)
haliterkut <3
Maamaa: Ensijouluna taas ollaan anoppilaan menossa... Mutta tämä ollaan kotona, ehkä siksi laiskottaa ostaa joulukoristeita, kun sitten niille taas ei ole käyttöä.
Yhdessä olo tosiaan on tärkein ja tämä on se joulu, joka lasten mielestä on sitten aikuisena se aito ja oikea "the joulu". Pakko koittaa muistaa näin asia. :) Huomenna suunnistan (lasten kanssa) jouluostoksille... En ole ensimmäistäkään joululahjaa ostanut!
Voi miten ihana enkeli!
Helena: Oli kyllä hellyttävä :), aluksi ei meinannut huolia siipiä ollenkaan, mutta näki sitten muita kuvaelman enkeleitä ja sen jälkeen olisi nukkunutkin siivet selässään :).
Lähetä kommentti