Aatu Armas kärsi tänään kaiketi masuvaivoista, ainakin hän halusi olla koko ajan sylissä - jopa nukkuessaan. Kuljeskelin olohuoneessa hyräillen hiljaa ja nukuttaen sylihiirtäni, kun Nena ilmestyi hiljaa viereeni, nykäisi hihasta ja kysyi joko pikkuveli nukkuu. Pyysin Nenaa odottamaan hiljaa, vaikenin ja uppouduin omiin ajatuksiini hyssytellen sylissäni Aatu Armasta. Nena aloitti laulamaan omilla sanoillaan "tuutuu tuupalulla, missäs tiesit tänne tulla, tulin tuolta lulun teiltä, hämähäkin läkäteiltä...". Hymyilin Nenalle, joka kysyi oitis, joko pikkuveli nukahti. Eihän se Aatu Armas vielä nukahtanut, joten jatkoin hyssyttelyä ja Nena meni valmistautumaan suihkuun. Parin minuutin kuluttua pieni nakupekka kipitti luokseni ja pyysi laittamaan suihkun valmiiksi, lupasin tulla "aivan hetken kuluttua". Kun vihdoin sain Aatu Armaan jäämään rattaisiinsa unille, menin laittamaan nenaa suihkuun... Typy istui pöntällä pissillä - äidillä ei ole hajuakaan miten neiti oli onnistunut kiipeämään siihen - ja oli laittanut hellyttävästi hieman kurttuun ja mutkille suihkun matot. Ei kaksivuotiaan vielä pitäisi tarvita tehdä moista yksin... Huono omatunto alkoi kolkuttelemaan sydämessäni.
Avasin hanan, neiti meni suihkun alle, vilkaisi äitiä ja sanoi: "äiti-kulta, tule tänne Mimin kanssa suihkuun. Anna Mimille yksi hali". Mimi-raasu, pikkuveikan mahanpurujen takia hän oli joutunut olemaan koko päivän vähän liian iso ja omatoiminen tyttö... Silloin se vyöryi päälle - huono omatunto. Ja minun oli mentävä suihkuun tytön seuraksi - ihan vaan halaamaan.
Avasin hanan, neiti meni suihkun alle, vilkaisi äitiä ja sanoi: "äiti-kulta, tule tänne Mimin kanssa suihkuun. Anna Mimille yksi hali". Mimi-raasu, pikkuveikan mahanpurujen takia hän oli joutunut olemaan koko päivän vähän liian iso ja omatoiminen tyttö... Silloin se vyöryi päälle - huono omatunto. Ja minun oli mentävä suihkuun tytön seuraksi - ihan vaan halaamaan.
10 kommenttia:
oliko papi taas töissä?
mummi: juu, viime viikko oli aika rankka siinä mielessä... Papi ehti kotiin ennen kuin lapset nukkuu vaan parina iltana... Onneksi nyt tän viikon pitäisi olla kevyempi.
Tuota kirjoitusta lukiessani muistui mieleeni ajat, kun omat muksut olivat pieniä.Ikäeroa heillä on kolme vuotta. Nuorempi on vauvana todella hidas syömään. 1,5 tuntia ei ollut aika eikä mikään. Ja sehän tietenkin harmitti 3-vuotiasta isoa veljeä. Kerrankin kun olin taas imettämässä, tuli isoveli kysymään, että joko kohta lopetetaan. En osannut sanoa mitään varmaa. Poika hävisi, palasi hetken kuluttua vessapaperirulla mukanaan ja alkoi silppuamaan sitä lattialle, minua tuijotellen. Taisi olla pienoinen mielenosoitus siitä, että aikaa kului niin paljon pikkuveikan kanssa.
voi söpö-pieni nena <3
Pirpana: Meillä on kumman vähän ollut mielenosoituksia vähemmästä huomiosta, mutta välillä tuntuu äitistä surkealle, kun huomaa, että esikoinen on koittanut itse hoitaa sellaisiakin asioita, jotka aikuisen pitäisi auttaa. :) Mutta kyllä tää helpottaa.
Pikkusisko: niinpä, pikkuruinen ja niin taitava <3
Oi, huono omatunto on jokseenkin tuttu vieras täälläkin, vaikka lapsia on vain yksi, eikä ihan samanlaisesta elämänmuutoksesta ole kyse. Mutta voin ihan ihan pikkuisen samaistua tuohon. Se hieraisee sydämessä aina kun huomio menee muualle, ja joskushan niin käy ihan välttämättä.. Voi, että muljahtaa..
Niinpä, tuo on juuri niin tuota :) Jos olisit laskenut pienemmän käsistäsi ja ollut läsnä enemmän isommalle, kärsisit huonoa omaatuntoa siitäkin...
Jotenkin se on yksi äiti kahdelle lapselle jaettava, ja musta kyllä kuulostaa että sulta se onnistuu hyvin :)
Voi pikkuisia, mutta onneksi nena tuntuu reippaasti ottaneen isosiskon roolin ja osaa itsekin paljon asioita -tuskin hän edes ajatteli olevansa jotenkin 'ulkopuolella'.. :)
Mutta ymmärrän että varmasti tuntuu välillä pahalle, kun ei voi kokoaikaa olla molemmille apuna samanaikaisesti; vaikka niinhän sen kuuluukin mennä :)
<3
Voi Nenaa ja voi äitään... Reippaita ja urheita kummatkin <3
Maamaa: Nyt oon saanut kotiapua (josta on oikeasti apua) ja nena loistaa kun äiti ehtii joka päivä leikkimään pikkuveikan päikkäreiden aikana eikä tee ruokaa tai tiskaa tai pyykkää :).
Vera A.: Kyllä sydäntä särki kun näin pikkuisen yrittävän selvitä yksin suihkuun menosta... Onneksi nyt on ollut enemmän aikaa nenan kanssa olemiseen :)
Lähetä kommentti