Elämään mahtuu hetkiä, jolloin kaukana asuminen ei tunnu vaikealta - skypellä voi soitella ja muutenkin sisarusten, vanhempien ja kavereiden jutuissa ja elämässä pysyy kärryillä facebookin ihmeellisen maailman kautta. Nyt kuitenkin on sellainen tilanne, että välimatka omaan perheeseen risoo. Flunssa kaataa yhä sinnikkäämmin tätä äitiä vaakatasoon, Nena alkaa parantua ja Aatu Armaan limayskä senkun pahenee. Jos asuisimme Suomessa, olen varma, että "ratsuväki" olisi jo kaahannut apuun. Mutta kyllä tästä selvitään, lämmittää se tietokin siitä, että vanhemmiltani varmasti saisin lastenhoitoapua tarvittaessa.
Tihkusateinen ja kolea Brasilia ei saa kenenkään mieltä piristymään tänään - eikä huomenna tai ylihuomenna. Sunnuntaille lupaillaan hieman parempaa keliä.
pd. kipeä ja vain kolme tuntia viime yönä nukkunut äiti ei ole kiva leikkikaveri - hän voi vaikka torkahtaa kesken "kahvittelun".
Tihkusateinen ja kolea Brasilia ei saa kenenkään mieltä piristymään tänään - eikä huomenna tai ylihuomenna. Sunnuntaille lupaillaan hieman parempaa keliä.
pd. kipeä ja vain kolme tuntia viime yönä nukkunut äiti ei ole kiva leikkikaveri - hän voi vaikka torkahtaa kesken "kahvittelun".
5 kommenttia:
Sympatiat. Sairastaminen ei takuulla ole kivaa, jos samalla pitää hoitaa lapsia(, jotka myös sairastavat). Meillä isovanhemmat on samassa maassa kyllä, mutta eipä siitäkään paljon ole apua, jos välimatkaa on yli kolmen tunnin ajo, ja isovanhemmat käy töissä. Paranemisia ja jaksuja!
Pikaista paranemista ja paljon jaksamista! Ei todellakaan ole helppoa, kun lapsi sairastaa ja itsekin on kipeä. Ja sinulla kun on vielä siellä niitä pikkupotilaita kaksinkappalein.
Itsekin aika usein tulee sorruttua ajattelemaan niin, että jos asuisimme Suomessa... Meillä on kyllä täällä miehen vanhemmat suht lähellä ja heiltä usein apua saa, tai siis lähinnä anopilta kun appiukko on vielä työelämässä, mutta usein anoppi tulee auttamaan tunniksi tai pariksi, sitten hänen pitääkin jo rientää siivoushommiin tai ruoanlaittoon kotiin. Jos tuon ajan haluaisin vaikkapa nukkua niin usein se on mahdotonta, koska anopilla on aina jotain asiaa tai kysyttävää, ja loppujen lopuksi on melkein se ja sama, että olisiko hän tullut paikalle vai ei. Tulee kyllä aina omaa äitiä kovin ikävä...
Voi, tartuit kipeään asiaan. Uskallan täällä tunnustaa, että olen välillä ihan rehellisen kateellinen siskolleni, jonka miehen vanhemmat jopa samassa kaupungissa ja äitinikin hypännyt useamman kerran junaan ja avuksi kun tilanne vaatii.
Ja niin totta tuo, että väsynyt ja kipeä äiti ei ole kiva leikkikaveri. Huonoin idea mihin eräänä pahana päivänä yritin neitiä innostaa oli, että leikitään merenalaisleikkiä ja äiti on nukkuva valas ... (makasin sohvalla shaalin alla). Ei mennyt läpi.
Toivottavasti tämä sunnuntai toi sitä parempaa keliä.
ISO halaus!
juu kyllä tultais, jos tuo välimatka olisi inhimillisempi ( ja halvempi). Einarikin sairastui flunssaan eilen, tänään lähtivät kotiin.
Tiina; Kiitos :) Nyt ollaan vihdoinkin terveenä koko perhe - meni reilut kaksi viikkoa kun sairastettiin pikkuisen vuorotellen, pahimpaan aikaan lapset ja minä kaikki kipeinä.
Elvira: Mun tulee haikailtua Suomessa asumisen perään just kipeänä tai kun tekisi mieli lähteä vaikka miehen kanssa kaksin jonnekin eikä uskalla jättää lapsia vieraan hoitoon - eikä Nena ainakaan jäisikään...
Heljä: :) Mä voisin kokeilla seuraavan kerran Nenan kanssa tuota valas-leikkiä :D josko menis läpi! :D
Mummi: joo, tiedetään :)
Lähetä kommentti